3.5 Tulevaisuuden näkymät

Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus ei todennäköisesti tule korvaamaan lähiopetusta, vaan siitä muodostuu yksi opetuksen järjestämisen tapa muiden joukossa. Tulevaisuudessa keskeinen kysymys ei ole, opetetaanko etänä vai läsnä, vaan missä tilanteissa etäyhteydet tuovat oppilaille todellista lisäarvoa ja milloin lähiopetus tarjoaa edelleen tarkoituksenmukaisemman pedagogisen ympäristön. Tämä näkökulma siirtää keskustelun teknologiasta pedagogisiin ratkaisuihin: olennaista ei ole se, mitä teknologia mahdollistaa, vaan se, miten sitä käytetään oppimisen tukena.

Etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen suurimmat mahdollisuudet liittyvät erityisesti opetuksen saavutettavuuden ja yhdenvertaisten oppimismahdollisuuksien vahvistamiseen. Suomessa väestörakenteen muutokset, pienenevät ikäluokat ja alueellinen eriytyminen haastavat koulutuksen järjestämistä tulevaisuudessa. Kaikkia oppiaineita, valinnaisia opintoja tai erityisosaamista ei välttämättä pystytä tarjoamaan jokaisessa koulussa samalla tavalla kuin aiemmin. Erityisesti pienissä kouluissa ja harvaan asutuilla alueilla etäyhteydet voivat mahdollistaa sellaisen opetuksen järjestämisen, joka muuten jäisi toteutumatta. Esimerkiksi asiantuntijaopettaja voi opettaa useita kouluja samanaikaisesti tai eri koulujen oppilaat voivat muodostaa yhteisen opetusryhmän etäyhteyksien avulla.

Saavutettavuuden näkökulmasta etäyhteydet voivat tarjota uusia mahdollisuuksia myös yksittäisille oppilaille. Oppilas voi esimerkiksi saada opetusta oppiaineessa, jota hänen omassa koulussaan ei ole mahdollista järjestää, tai osallistua ryhmään, jossa on enemmän samanhenkisiä tai samanikäisiä oppilaita. Tällöin etäyhteyksiä hyödyntävä opetus ei ainoastaan korjaa olemassa olevia puutteita, vaan voi parhaimmillaan laajentaa oppilaan mahdollisuuksia oppia ja kuulua yhteisöön.

Samalla on kuitenkin tärkeää tarkastella kriittisesti sitä, millä perusteilla etäyhteyksiä otetaan käyttöön. Jos etäyhteyksiä hyödyntävä opetus nähdään ensisijaisesti keinona säästää resursseja tai ratkaista opettajapulaa, vaarana on, että pedagogiset tavoitteet jäävät taka-alalle. Teknologia ei yksin takaa laadukasta opetusta, eikä etäyhteys voi automaattisesti korvata koulun sosiaalista ja yhteisöllistä merkitystä. Siksi etäyhteyksien hyödyntämisen lähtökohtana tulisi aina olla kysymys siitä, miten ratkaisu tukee oppilaan oppimista, hyvinvointia ja osallisuutta.

Tulevaisuudessa etäyhteyksiä hyödyntävä opetus voi myös muuttaa tapaa, jolla koulut tekevät yhteistyötä. Etäyhteydet mahdollistavat esimerkiksi koulujen väliset yhteiset projektit, laajemmat oppimisympäristöt sekä opettajien asiantuntemuksen jakamisen yli koulurajojen. Oppilaat voivat työskennellä yhdessä eri paikkakunnilla olevien vertaistensa kanssa ja saada kokemuksia erilaisista näkökulmista. Opettajille etäyhteydet voivat tarjota mahdollisuuksia yhteisopettajuuteen, ammatilliseen yhteistyöhön ja uudenlaiseen osaamisen jakamiseen.

Tämä kehitys edellyttää kuitenkin muutoksia myös opettajien osaamisessa ja koulutuksessa. Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus ei edellytä ainoastaan digitaalisten välineiden hallintaa, vaan ennen kaikkea kykyä suunnitella pedagogisesti tarkoituksenmukaisia oppimisympäristöjä. Opettajan tulee osata rakentaa vuorovaikutusta, tukea oppilaiden aktiivisuutta, arvioida oppimista monipuolisesti ja huomioida oppilaiden erilaiset tarpeet myös verkkovälitteisessä opetuksessa. Erityisen tärkeäksi nousee kyky toimia yhteistyössä muiden opettajien kanssa, sillä tulevaisuuden etäopetus voi perustua yhä useammin usean opettajan yhteiseen asiantuntijuuteen.

Myös tekoälyn ja muiden kehittyvien teknologioiden vaikutus etäyhteyksiä hyödyntävään opetukseen tulee todennäköisesti kasvamaan. Tekoäly voi tukea esimerkiksi oppimateriaalien mukauttamista, yksilöllisen palautteen antamista ja oppimisen etenemisen seurantaa. Se voi vapauttaa opettajan aikaa rutiinitehtävistä, mutta samalla opettajan pedagoginen harkinta muuttuu entistä tärkeämmäksi. Opettajan tehtävänä on arvioida, milloin teknologia aidosti tukee oppimista ja milloin ihmisen tarjoama vuorovaikutus, ohjaus ja läsnäolo ovat korvaamattomia.

Teknologian lisääntyminen tuo mukanaan myös uusia yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Vaikka etäyhteydet voivat vähentää alueellista eriarvoisuutta, ne eivät automaattisesti poista oppilaiden välisiä eroja. Oppilaiden itseohjautuvuudessa, digitaidoissa ja tuen tarpeissa voi olla merkittäviä eroja, jotka vaikuttavat siihen, miten hyvin he pystyvät hyödyntämään digitaalisia oppimisympäristöjä. Siksi tulevaisuuden koulussa yhdenvertaisuus ei tarkoita vain sitä, että kaikilla on pääsy teknologiaan, vaan sitä, että jokaisella oppilaalla on mahdollisuus saada riittävä tuki teknologian hyödyntämiseen.

Ehkä merkittävin tulevaisuuden kysymys liittyy kuitenkin siihen, millaisena koulun perustehtävä nähdään. Koulu täytyy jatkossakin nähdä yhteisönä, jossa oppilaat oppivat vuorovaikutusta, yhteistyötä, vastuullisuutta ja osallisuutta. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa opettajan ja kouluyhteisön merkitys säilyy keskeisenä myös teknologian kehittyessä. Etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen kehittämisen lähtökohtana tulisi siksi olla pedagogiikka, ei teknologia itsessään.

Tulevaisuuden koulussa etäyhteydet voivat parhaimmillaan täydentää lähiopetusta ja tarjota uusia mahdollisuuksia oppimiseen, yhteistyöhön ja saavutettavuuteen. Niiden onnistunut hyödyntäminen edellyttää kuitenkin tasapainoa teknologisten mahdollisuuksien ja perusopetuksen arvojen välillä. Oppimisen keskiössä säilyvät edelleen opettajan pedagoginen osaaminen, oppilaan kokemus turvallisuudesta ja osallisuudesta sekä koulun merkitys yhteisönä.

 

Lähteet ja taustakirjallisuus:

Guo, S., Sun, T., Gong, J., Lu, Z., Zhang, L., & Wang, Q., (2022). Remote Co-teaching in Rural Classroom: Current Practices, Impacts, and Challenges. In Proceedings of the 2022 CHI Conference on Human Factors in Computing Systems (CHI '22). Association for Computing Machinery, New York, NY, USA, Article 247, 1–16. https://doi.org/10.1145/3491102.3501924

Hrastinski, S., Åkerfeldt, A., & Bergdahl, N. (2023). Exploring student perceptions of K–12 synchronous remote education. Journal of Online Learning Research, 9(2), 221–239. 

Härmälä, M., Hietala, R., Karttunen, A., Lahtivirta, A., Norrena, J., Veermans, M. & Raitakari, J. (2026). Etäyhteyksien hyödyntäminen perusopetuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Julkaisut 1:2026.  

Kansanvalistusseura.fi

Lehtinen, E., & Nummenmaa, M. (2012) Etäopetuksen lumo: kansainvälinen kirjallisuuskatsaus. Etäopetuksen koordinointihanke. Turun yliopisto. https://etaopetus.wordpress.com/wp-content/uploads/2012/03/etaopetuksen…

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2026). Peruskoulu 2045: Elämää varten – visio suomalaiselle peruskoululle. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2026). Perusopetuksen oppimistuloskehitystä tarkastelevan työryhmän loppuraportti.

Pettersson, F. & Lindfors, M. (2024). Exploring the Transactional Distance in Two Remote Teaching and Learning Environments of K-12 Students: The Balancing Art of Interaction. Journal of Online Learning Research, 10, 191-214).

Sitra. (2026). Koulutuspolitiikan korjaussarja – kuopasta uuteen nousuun (A. Lehikoinen, O. Nokso-Koivisto, & V. Vihriälä). Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/koulutuspolitiikan-korjaussarja-kuopasta-uuteen-nousuun/

Skog, T., Pettersson, F., & From, J. (2024). Facilitating learning and interaction in K-12 remote teaching contexts. Education and Information Technologies. https://doi.org/10.1007/s10639-024-12579-1