Ammatillisista perustutkinnoista työelämään

– Arviointi työllistymisen tukemisesta sekä urasuunnittelu- ja työelämävalmiuksista

Paperisia ihmishahmoja ympyrässä. — Kuva: Silentgunman/Shutterstock

Arvioinnissa tuotettiin tietoa ammatillisesta koulutuksesta työllistymisen nykytilasta sekä siitä, miten työllistymistä voidaan tukea perustutkintokoulutuksessa. Lisäksi arvioinnissa tunnistettiin hyviä käytäntöjä kansallisesti ja kansainvälisesti. Arviointi toteutettiin vuosina 2024–2026. Ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin työllistymisen nykytilaa laatimalla tilastokatsaus ammatillisen tutkinnon suorittaneiden työllistymisestä eri vuosina.

Arvioinnin toisessa vaiheessa tarkastelu kohdistui ammatillisiin perustutkintoihin sekä niihin tekijöihin ja käytäntöihin, joilla voidaan tukea ja edistää opiskelijoiden työelämään siirtymistä ja työllistymistä. Arviointia varten koottiin kansallinen arviointiryhmä sekä kansainvälinen asiantuntijapaneeli. Kansallinen arviointiryhmä tarkasteli työelämän osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointia, koulutuksen työelämävastaavuutta sekä opiskelijoiden työelämävalmiuksien ja työllistymismahdollisuuksien tukemista ja antoi arvioinnin pohjalta kehittämissuosituksia. Kansainvälinen asiantuntijapaneeli puolestaan tarkasteli suomalaista ammatillista perustutkintokoulutusta kansainvälisessä viitekehyksessä ja esitti keskeiset havaintonsa sekä nosti esiin esimerkkejä muista maista työllistymisen edistämiseksi.

Arviointitietoa hankittiin kyselyillä ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä, opetus- ja ohjaushenkilöstöltä sekä ammatillisista perustutkinnoista valmistuneilta. Lisäksi yhteistyössä Elinkeinoelämän keskusliiton (EK), Suomen Yrittäjien ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) kanssa toteutettiin kyselyt työnantajille, ja kansainvälinen asiantuntijapaneeli haastatteli keskeisiä sidosryhmiä.

Arvioinnissa julkaistiin kaksi loppuraporttia:

Kansallisen arviointiryhmän raportti: Ammatillisista perustutkinnoista työelämään – Arviointi työllistymisen tukemisesta sekä urasuunnittelu- ja työelämävalmiuksista
Kansainvälisen asiantuntijapaneelin raportti: Transitions from Initial Vocational Education and Training Qualifications to Working Life in Finland – Observations and Reflections from an International Expert Panel

Kansallisen arviointiryhmän keskeiset johtopäätökset ja kehittämissuositukset

Koulutustarjontaa on kohdennettava nykyistä paremmin työelämän tarpeisiin

Koulutuksen järjestäjät hyödyntävät ennakoinnissa erilaisia tietolähteitä, ja yhteistyö työelämän kanssa on monin paikoin tiivistä. Arviointi osoitti kuitenkin, että ennakointi ei ole vielä riittävän systemaattista eikä kytkeydy riittävästi koulutustarjonnan suunnitteluun ja päätöksentekoon.

Myös työnantajat ovat tyytyväisiä yhteistyön sujuvuuteen koulutuksen järjestäjien kanssa, mutta kehitettävää on koulutustarjonnan vastaavuudessa heidän tarpeisiinsa sekä ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työntekijöiden saatavuudessa. Koulutuksen järjestäjien tulee vahvistaa ennakointitoimintaansa, hankkia järjestelmällisesti tietoa alueensa työelämän osaamis- ja työvoimatarpeista ja hyödyntää tätä tietoa nykyistä tavoitteellisemmin koulutustarjonnan suunnittelussa, opetuksessa ja ohjauksessa. Koulutustarjontaa tulee suunnata nykyistä paremmin työllistäville toimialoille ja ammatteihin. Tämä edellyttää myös, että koulutuksen järjestäjät, työnantajat, työllisyyspalvelut ja muut alueen toimijat kantavat yhdessä vastuuta siitä, että koulutustarjontaa ja palveluja suunnitellaan alueen tarpeiden pohjalta.

Myös kansallisella tasolla tulee varmistaa, että ennakoinnin tietopohja on riittävä ja tukee kansallisten ja alueellisten koulutus- ja osaamistarpeiden yhteensovittamista.

Työelämään tutustumista ja työelämäyhteyksiä tarvitaan lisää

Opintojen aikainen verkostoituminen, työelämäkontaktit ja työelämässä oppiminen ovat keskeisiä tekijöitä työelämään siirtymisessä. Erityisesti nuorilta opiskelijoilta usein puuttuu aiempi työkokemus ja yhteydet työelämään, minkä vuoksi heille tarvitaan lisää matalan kynnyksen mahdollisuuksia tutustua työelämään jo opintojen alkuvaiheessa.

Varhaiset kontaktit työelämään auttavat opiskelijoita hahmottamaan alan työtehtäviä, kartuttamaan verkostoja ja luomaan valmiuksia siirtyä myöhemmin varsinaisille työssäoppimisjaksoille. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että opiskelijoilla on riittävät perustaidot ennen työelämässä oppimista.

Työelämässä oppiminen on opiskelijoille tärkeä ponnahduslauta työelämään, ja monet opiskelijat työllistyvät myöhemmin työssäoppimispaikkaansa. Soveltuvia koulutus- ja oppisopimuspaikkoja tarvitaan kuitenkin lisää. Samalla on tärkeää varmistaa, että myös enemmän tukea tarvitseville opiskelijoille on tarjolla soveltuvia oppimisympäristöjä ja riittävästi tukea työelämään siirtymiseen. Arvioinnin mukaan myös oppisopimuksen toteutusmalleja tulee kehittää niin, että ne soveltuvat nykyistä useammin nuorille. Tähän kehittämistyöhön tarvitaan mukaan niin koulutuksen järjestäjät, opetushallinto kuin työmarkkinajärjestötkin.

Työllistymistä edistäviä urataitoja ja -ohjausta tulee vahvistaa

Opiskelijat tarvitsevat tukea urasuunnittelu- ja työllistymistaitojensa kehittymiseen koko opintojensa ajan. Työllistymistä edistävää ohjausta ja tukea on opiskelijoille saatavilla, mutta ohjauksen sisällöissä, ajoittumisessa ja käytännöissä on kehittämistarpeita. Erityistä huomiota tulee kiinnittää työmarkkina- ja ammattitiedon hankintaan ja hyödyntämiseen, erilaisten työ- ja työllistymisvaihtoehtojen arviointiin sekä valmiuksiin toimia muuttuvassa ja epävarmassa työelämässä. Lisäksi on tärkeää vahvistaa opiskelijoiden valmiuksia rakentaa ja hyödyntää työllistymistä tukevia verkostoja.

Ohjauksen tulee muodostaa selkeä ja suunnitelmallinen kokonaisuus koko opintojen ajalle. Tämä edellyttää opetus- ja ohjaushenkilöstön vastuiden ja työnjaon selkeyttämistä sekä ohjausosaamisen vahvistamista. Samalla ohjauksessa tulee nykyistä paremmin huomioida työllistymisen haasteet ja työmarkkinoiden muutokset, ja ohjauksen jatkumoa on vahvistettava valmistumisen nivelvaiheessa yhteistyössä esimerkiksi työllisyyspalvelujen, Ohjaamojen ja muiden vastaavien tahojen kanssa.

Työnantajien näkökulmasta vastavalmistuneiden nuorten ammatillinen perusosaaminen on pääosin hyvää tai kohtalaista – yleiset työelämävalmiudet arvioitiin jonkin verran heikommiksi

Arvioinnissa toteutettujen työnantajakyselyjen perusteella työnantajat arvioivat palkkaamiensa ammatillisesta perustutkinnosta vastavalmistuneiden nuorten ammatillisen perusosaamisen pääosin hyväksi tai kohtalaiseksi. Yleiset työelämävalmiudet arvioitiin jonkin verran ammatillista perusosaamista heikommiksi. Nuorten vahvuuksina pidettiin muun muassa uusien asioiden omaksumiskykyä, sosiaalisia taitoja ja kykyä ottaa vastaan palautetta. Kehitettävää nähtiin erityisesti ajanhallinnassa, työturvallisuudessa, paineensietokyvyssä, yrittäjyysvalmiuksissa sekä oma-aloitteisuudessa ja itsenäisessä työskentelyssä. Tutkinnon suorittaneet itse arvioivat ajanhallinnan, paineensietokyvyn ja yrittäjyysvalmiuksien kehittyneen koulutuksen aikana muita taitoja heikommin. Näiden taitojen kehittymistä tulee vahvistaa tavoitteellisesti ja johdonmukaisesti koko opintojen ajan sekä oppilaitoksessa että työpaikoilla tapahtuvassa oppimisessa ja ohjauksessa.

Ammatillisen koulutuksen kansallista uraseurantaa tulee kehittää

Ammatillisessa koulutuksessa ei ole toistaiseksi käytössä kansallista laadullista uraseurantaa. Rekisteritieto antaa yleiskuvan valmistuneiden sijoittumisesta, mutta ei tuota tietoa työllistymisen laadusta, osaamisen vastaavuudesta työelämän tarpeisiin tai tekijöistä, jotka vaikuttavat työelämään ja jatko-opintoihin siirtymiin. Ammatilliseen koulutukseen tarvitaan systemaattinen kansallinen uraseuranta täydentämään nykyistä tietopohjaa sekä tukemaan koulutuksen kehittämistä, päätöksentekoa ja valmistuneiden työllistymisen edistämistä.

Kansallisen arviointiryhmän kehittämissuositukset

Työelämän osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointia tulee vahvistaa ja kytkeä nykyistä tiiviimmin koulutustarjonnan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Koulutustarjontaa tulee suunnata nykyistä paremmin työllistäville toimialoille ja ammatteihin.
Urasuunnittelua ja työllistymistä edistävää ohjausta ja tukea tulee kehittää johdonmukaiseksi, koko opintojen ajan eteneväksi kokonaisuudeksi. Ohjauksen ja tuen vastuut ja työnjako tulee määritellä selkeämmin. Ohjauksessa ja tuessa on huomioitava paremmin työllistymisen haasteita ja parannettava urasuunnittelun toimivuutta.
Opintojen aikaisia työelämäyhteyksiä tulee vahvistaa. Työelämään tutustumisen mahdollisuuksia tulee lisätä opiskelijoille, joilla ei ole aiempaa työkokemusta. Soveltuvia koulutus- ja oppisopimuspaikkoja tarvitaan lisää ja oppisopimuksen toteutusmalleja tulee kehittää niin, että ne soveltuvat nykyistä useammin myös nuorille.
Urasuunnitteluun ja työelämään siirtymiseen liittyvien taitojen kehittämisessä tulee kiinnittää erityistä huomiota työmarkkina- ja ammattitiedon hankintaan, erilaisten työ- ja työllistymisvaihtoehtojen pohtimiseen, työelämän muutosten ymmärtämiseen sekä verkostoitumisen taitoihin.
Työelämässä toimimisen taitojen osalta tulee vahvistaa erityisesti ajanhallinnan, työturvallisuuden, paineensietokyvyn, yrittäjyyden sekä oma-aloitteisen ja itsenäisen työskentelyn valmiuksia.
Ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden kansallista uraseurantaa tulee kehittää.

Kansainvälisen asiantuntijapaneelin huomioita

Arviointia täydentänyt kansainvälinen asiantuntijapaneeli pitää suomalaisen ammatillisen koulutuksen vahvuuksina erityisesti koulutuksellista tasa-arvoa, avoimuutta ja hyviä mahdollisuuksia jatkaa korkeakoulutukseen. Paneelin mukaan nuorten perustutkinnon suorittaneiden korkea työttömyys kertoo kuitenkin myös rakenteellisista haasteista: työelämäyhteydet ovat monilla aloilla liian heikot, työpaikalla oppimisen käytännöt vaihtelevat eikä työnantajien osallistuminen koulutukseen ole riittävän vakiintunutta. Työllistymisen vahvistaminen edellyttää paneelin mukaan nykyistä vahvempia yhteistyörakenteita koulutuksen ja työelämän välille sekä työnantajien pitkäjänteisempää sitoutumista koulutukseen.

Paneeli nostaa esiin myös, että Suomessa osaamistarpeiden ennakointijärjestelmä tuottaa runsaasti tietoa, mutta sen ohjausvaikutus jää rajalliseksi. Opiskelijoiden koulutusvalinnat perustuvat paneelin tulkinnan mukaan vain heikosti työmarkkinatietoon, eikä perusopetuksen opinto- ja uraohjaus näytä riittävältä tämän kuilun kaventamiseksi.

Työelämässä oppimisen osalta paneeli kiinnittää huomiota siihen, että sääntelykehys on heikko ja työelämässä oppimisen jaksojen kesto vaihtelee huomattavasti. Koulutussopimukseen perustuvasta työelämässä oppimisesta ei makseta työnantajille taloudellista korvausta, ja kustannusten jakamisen mekanismien puute voi yhdessä ohjausvaatimusten kanssa rajoittaa työnantajien osallistumista. Kansainvälisen näytön perusteella laadukkaan työelämässä oppimisen vahvistaminen edellyttää institutionaalisia tukirakenteita, kuten välittäjäorganisaatioita, jaettuja rahoitusmalleja ja selkeitä laadunvarmistuskäytäntöjä.

Paneeli tunnisti myös jännitteen koulutuksen kahden keskeisen tavoitteen välillä: toisaalta koulutuksen tulee edistää työllistymistä ja toisaalta tukea korkeakoulutukseen siirtymistä. Kansainvälisen tutkimusnäytön perusteella nämä tavoitteet eivät aina ole helposti yhdistettävissä. Ammatillisen perustutkintokoulutuksen suorittaneiden siirtymien vahvistaminen erityisesti ammattikorkeakouluihin voisi osaltaan vähentää työttömyyttä, koska osa valmistuneista jatkaisi suoraan jatko-opintoihin työmarkkinoille siirtymisen sijaan. Tavoiteltua vaikutusta ei kuitenkaan synny, ellei samalla huolehdita niiden vahvasta ammatillisesta osaamisesta, jotka eivät jatka opintojaan vaan siirtyvät työelämään.

Suomalainen ammatillisen koulutuksen ohjausjärjestelmä on vahvasti hajautettu ja luottamukseen perustuva, mikä antaa koulutuksen järjestäjille huomattavan autonomian vastata paikallisiin työvoimatarpeisiin. Paneeli kuitenkin katsoo, että hajautettu ohjausjärjestelmä myös vaikeuttaa hyvien toimintatapojen levittämistä alueelta toiselle. Rajalliset institutionaaliset rakenteet työnantajien osallistumiselle koulutukseen aiheuttavat myös vaihtelua siinä, kuinka hyvin yhteistyö koulutuksen järjestäjien ja työnantajien välillä toimii. Viime vuosina ohjaus on kehittynyt kohti hybridimallia, jossa paikallinen autonomia yhdistyy mm. tulosperusteiseen rahoitukseen. Samalla paneeli korostaa, että esimerkiksi työllistymiseen liittyvät tulokset riippuvat alueellisista taloudellisista olosuhteista, eivätkä siksi ole kokonaan koulutuksen järjestäjien hallittavissa.

Paneelin havaintojen mukaan ammatillisen koulutuksen rooli Suomen kansallisessa innovaatiojärjestelmässä on jäänyt vähäiseksi. Ammatillinen koulutus nähdään ensisijaisesti työvoiman osaamisen tuottajana eikä aktiivisena innovaatioiden tuottajana. Vaikka onnistuneesta paikallisesta yhteistyöstä ammattikorkeakoulujen kanssa on esimerkkejä, nämä aloitteet ovat hajanaisia. Ammatillisen koulutuksen panosta innovaatioihin ja alueelliseen kehittämiseen voitaisiin paneelin mukaan määritellä huomattavasti paremmin ja vahvistaa edelleen.

Lopuksi paneeli nosti esiin, että Suomessa ammatillinen koulutus mahdollistaa yksilölliset opintopolut ja vahvan osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen. Nämä piirteet ovat arvokkaita aikuisopiskelijoille, mutta voivat aiheuttaa haasteita nuoremmille opiskelijoille. Laaja yksilöllistäminen voi heikentää yhteisen ammatillisen identiteetin muodostumista ja vaikeuttaa opettajien mahdollisuuksia tarjota opiskelijoille johdonmukaista tukea.