3.2 Mitä etäyhteyksiä hyödyntävä opetus on?
3.2.1 Käsitteistä oppimisympäristöihin
Etäopetus on perinteisesti ymmärretty opetuksena, jossa opettaja ja oppilas eivät ole fyysisesti samassa tilassa, vaan oppiminen tapahtuu teknologian välityksellä. Varhaisissa etäopetuksen muodoissa keskeistä oli oppimateriaalien välittäminen oppijalle, mutta digitaalisten ympäristöjen kehittymisen myötä painopiste on siirtynyt yhä enemmän vuorovaikutukseen, yhteistyöhön ja yhteisölliseen oppimiseen.
Nykyisin etäopetusta voidaan toteuttaa monella tavalla. Opetus voi olla kokonaan etäyhteyksin toteutettavaa, jolloin oppilas ei tapaa opettajaa lainkaan kasvokkain. Toisaalta etäyhteyksiä voidaan käyttää täydentämään lähiopetusta esimerkiksi tilanteissa, joissa osa opetuksesta toteutetaan verkossa ja osa koulussa.
Sulautuva oppiminen (engl. blended learning) tarkoittaa opetuksen järjestämistä siten, että lähiopetusta ja verkkovälitteisiä oppimisympäristöjä yhdistetään tarkoituksenmukaisella tavalla. Tällöin teknologia ei korvaa lähiopetusta, vaan täydentää sitä tarjoamalla esimerkiksi joustavampia tapoja tutustua oppimateriaaleihin, harjoitella tai saada palautetta.
Käänteinen oppiminen (engl. flipped learning) on yksi sulautuvan oppimisen muoto. Siinä oppilaat tutustuvat opittavaan asiaan ennakkoon esimerkiksi videoiden, tekstien tai digitaalisten tehtävien avulla. Lähiopetuksen aikana aikaa voidaan käyttää keskusteluun, ongelmanratkaisuun ja asioiden syvällisempään käsittelyyn.
Etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen yhteydessä puhutaan usein myös hybridiopetuksesta. Hybridiopetuksessa osa oppilaista osallistuu opetukseen fyysisessä opetustilassa ja osa verkkoyhteyden kautta. Hyvin suunnitellussa hybridiopetuksessa kaikki oppilaat ovat tasavertaisia osallistujia riippumatta siitä, missä he ovat. Käytännössä tämä edellyttää kuitenkin paljon enemmän kuin pelkän videoyhteyden avaamista luokkahuoneesta etänä oleville oppilaille.
Jos opetustilanne suunnitellaan ensisijaisesti läsnä olevien oppilaiden näkökulmasta, etänä osallistuvat oppilaat voivat jäädä helposti sivustakatsojan rooliin. Tällöin tekninen yhteys kyllä mahdollistaa osallistumisen, mutta pedagoginen osallistuminen ei välttämättä toteudu. Tämä korostaa sitä, että etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen onnistuminen riippuu ennen kaikkea opetuksen suunnittelusta.
3.2.2 Etäopetus oppimisympäristönä
Digitaalisten oppimisympäristöjen kehitys on muuttanut merkittävästi etäopetuksen mahdollisuuksia. Aiemmin teknologia teki mahdolliseksi lähinnä materiaalien jakamisen, mutta nykyisin verkkoalustat mahdollistavat reaaliaikaisen keskustelun, yhteistyön, palautteen antamisen ja yhteisen tiedon rakentamisen.
Teknologian kehittyminen ei kuitenkaan yksin ratkaise etäopetuksen pedagogisia haasteita. Hyvä oppimisympäristö syntyy vasta silloin, kun teknologia tukee oppimisen tavoitteita ja pedagogisia ratkaisuja. Parhaimmillaan teknologia mahdollistaa uudenlaisia tapoja oppia, mutta se ei määritä opetuksen tarkoitusta.
Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus edellyttää myös opetuksen suunnittelua uudesta näkökulmasta. Opettajan on tarkasteltava opetustilannetta erityisesti etänä osallistuvan oppilaan näkökulmasta: miten oppilas saa tarvitsemansa ohjeet, miten hän osallistuu keskusteluun, miten hänen oppimistaan seurataan ja miten hän kokee kuuluvansa osaksi ryhmää.
Erityisesti perusopetuksessa tämä näkökulma on tärkeä, koska oppilaiden valmiudet itsenäiseen työskentelyyn vaihtelevat. Nuoremmat oppilaat ja oppilaat, joilla on haasteita itseohjautuvuudessa, tarvitsevat enemmän rakennetta, ohjausta ja vuorovaikutusta kuin vanhemmat opiskelijat.
Etäyhteyksiä hyödyntävää opetusta ei siten voida määritellä pelkästään teknisen toteutustavan perusteella. Kyse on ennen kaikkea pedagogisesta kokonaisuudesta, jossa yhdistyvät oppimisympäristö, opettajan toiminta, oppilaiden aktiivisuus sekä vuorovaikutuksen rakentuminen.