2.2 Arvojen näkökulma

Arvot ohjaavat koulun toimintaa. Ne ovat myös lähtökohta onnistuneelle ja kestävälle muutokselle. Kun maailma muuttuu, koulua pyritään viemään eri toimijoiden taholta samanaikaisesti useaan suuntaan. Koulun suunta ei saa määräytyä sillä, mihin se eri toimijoiden odotusten kieputuksessa päätyy, vaan koulun on itse kyettävä määrittelemään, mikä se on ja mihin se pyrkii.

Monimutkaisessa ihmisten välisessä järjestelmässä on tärkeää tunnistaa ja alleviivata syitä, miksi toimitaan, kuten toimitaan. Pitkäaikaisen instituution ei ole kuitenkaan tarpeen keksiä syitä olemassaololleen toistuvasti uudelleen. Vakaan ja selkeän arvopohjan perustalle voidaan rakentaa kulloiseen tarpeeseen sopivia toimintatapoja, jotka voivat muuttua ja olla joustavia, mutta eivät hukkaa kivijalkaa, jolla seisovat.  Keskeiseksi kysymykseksi muodostuu, miten koulu onnistuu rakentamaan muutosta kestävällä tavalla: säilyttämällä juurensa ja katsomalla tulevaan?

Arvot ovat valintataipumuksia, joten melkein kaikki tekomme heijastavat arvoja. On kyse hyvin yleisestä asiasta, jota käsitelläkseen on ensin tunnistettava kaksi asiaa: 

1) Arvot ovat luonteeltaan hierarkkisia. Jotkut arvot ovat tärkeämpiä kuin toiset. Esimerkiksi oikeudenmukaisuus on tärkeämpi tavoite kuin helppous, vaikka molemmat ovat varmasti jossain tilanteessa merkittäviä. Osa arvoista on tärkeitä itsessään ja osa heijastaa joitain tärkeämpiä arvoja. Esimerkiksi rahalla voidaan tehdä hyvää, vaikka mammonan tavoittelu itsessään ei ole kaikista ylevin arvo. 

2) Arvot ovat perusluonteeltaan henkilökohtaisia. Vaikka kyettäisiin määrittelemään yhteisön, organisaation tai vaikka kokonaisen valtion arvoja, sitoutuminen niihin ja käytännön toiminta niiden perusteella tapahtuu yksittäisen toimijan henkilökohtaisten arvojen kautta. Yksilön arvomaailmaan puolestaan vaikuttaa se kulttuurinen ympäristö, jossa hän elää. Perusopetuksessa ollaan siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että opetussuunnitelman arvopohja on opettajille hyvin samastuttava.

Arvoja ja niiden ilmenemistä voidaan tunnistaa keskustelemalla. Arvokeskusteluun on kutsuttava kaikki henkilöt ja tahot, joiden toimintaan arvot vaikuttavat. Kun osallistumme yhteisten arvojen määrittelyyn, rakennamme samalla yhteyttä omien ja yhteisten uskomustemme välille. Tällä on keskeinen merkitys siinä, kuinka sitoudumme yhteisiin toimintatapoihin. On toivottavaa, että arvokeskustelussa päädytään ristiriitoihin, jotka paljastavat yleensä jonkin merkittävän rajan ja ratkaistavan kysymyksen toiminnastamme. Keskusteluun vaikuttavat myös keskustelijoiden roolit: kätkeytyykö roolien taakse valtaa tai edun tavoittelua? Määritelläänkö keskustelun lopputulos enemmistön näkemyksen vai eniten valtaa omaavan keskustelijan toimesta?

Se, millainen tulevaisuuden koulun tulisi olla, riippuu, keneltä kysytään. Arvojen näkökulmasta on muodostettava koulun tulevaisuudelle arvopohja, joka kiinnittyy historiaan sekä edustaa yhteiskuntaa ja yksilöitä. Arvokeskusteluun toki kuuluu, että siinä otetaan huomioon kaikkien intressiryhmien näkökulmat, mutta jotkut näkökulmat ovat oleellisimpia ja muutoksen ulottumattomissa. On mahdotonta kuvitella, että koulun arvopohja voisi yhtäkkiä muuttua täysin toiseksi kuin mitä se on ollut, koulun arvot edustaisivat jotain muusta yhteiskunnasta irrallista tai että koulun arvot määrittelisi yksi henkilö. On myös tärkeää, ettei koulun arvopohjaa määritellä pelkästään koulun sisältä katsoen. Opettajat, rehtorit ja muut koulun toimijat ovat asiantuntijoita työssään, mutta he eivät tarkastele laajaa yhteiskunnallista kokonaisuutta, jossa koulu on vain yksi tärkeä osa. Toisaalta arvopohja on epäonnistunut, jos sen parissa työskentelevät eivät koe sitä omakseen tai löydä omasta arvomaailmastaan siihen tarttumapintaa.

Etäyhteyksiä hyödyntävässä opetuksessa joudutaan punnitsemaan eri arvoja keskenään. Onko esimerkiksi oppilaan oikeus sosiaaliseen luokkaympäristöön tärkeämpi kuin mahdollisuus oppia uusi vieras kieli? Tai ovatko erilaiset oppimisen tavat keskenään tasa-arvoisia? Lähtökohtaisesti on selvää, että teknologia tai sen tuomat mahdollisuudet eivät itsessään voi edustaa koulumuutoksen arvopohjaa. Teknologian on oltava väline kohti korkeampia arvoja. Sen sijaan koulun antamat tasa-arvoiset mahdollisuudet esimerkiksi oppilaiden tulevaisuuden, maantieteen kuin sivistyksenkin kannalta ovat arvokeskustelun tärkeä perusta.

Digitaalinen kommunikaatio on perusluonteeltaan erilaista kuin kasvokkain tapahtuva. Tiedämmekin, että epämuodollinen vuorovaikutus ja spontaanius vähenevät, kun ihmiset kohtaavat toisensa ruudun välityksellä. Tästä muotoutuukin etäyhteyksien hyödyntämisen keskeinen ristiriita. Nykytekniikan mahdollisuuksien rajoissa etäyhteydellä järjestetty tapaaminen hukkaa aina jotain lähitapaamiseen verrattuna. Silti se on tarpeellista, koska niin voidaan saavuttaa jotain arvokasta. Kouluoppiminen edellyttää laadukasta kohtaamista, jota on haastavampi mahdollistaa ruutujen välityksellä kuin kasvokkain. Asiaan vaikuttavat myös oppilaiden ikä, tuen tarve ja eri oppiaineiden ominaisuudet. Tinkimättömyys laadukkaasta perusopetuksesta kaikille on toiminnan suunnittelun lähtökohta. Emme tiedä, mitä mahdollisuuksia tulevaisuus tuo mukanaan. Siksi on järkevää miettiä etukäteen se arvopohja ja ne eettiset rajat, joiden puitteissa toimintaa järjestetään. 

Jotta laajamittainen ja tulevaisuuteen ulottuva arvokeskustelu on mahdollista, on kyettävä määrittelemään, mitä tarkoitusta varten perusopetus on olemassa ja mitkä ovat sen ensisijaiset tehtävät ja tavoitteet. Eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön on panostettava ja varmistettava, että kaikkien toimijoiden latu kulkee samaan suuntaan. Määrittelyn jälkeen voidaan pohtia, mitkä työtavat, välineet ja osaamiset mahdollistavat meille kestävän ja tasa-arvoisen koulujärjestelmän. Sitä tarkoitusta varten on kyettävä rakentamaan lait, rahoitusmallit, ohjaus- ja arviointijärjestelmät sekä koulutus tukemaan koulun muutosta.