Opetus- ja ohjaushenkilöstön näkemykset osaamisen kehittämisen mahdollisuuksista, osaamisen varmistamisesta ja tuesta
Valtaosa opetushenkilöstöstä (84–91 %) arvioi, että heidän pedagoginen ja alakohtainen osaamisensa ovat ajan tasalla (ks. Kuvio 22). Enemmistö vastaajista (72 %) koki, että he voivat kehittää opetukseen ja ohjaukseen sekä omaan alaan liittyvää osaamista. Lähes viidennes (19 %) opetushenkilöstöstä arvioi kuitenkin, ettei heillä ole mahdollisuutta kehittää omaan alaansa liittyvää osaamista. Lisäksi noin kolmannes (31 %) vastaajista kertoi, ettei osaamisen vahvuuksista ja kehittämistarpeista keskustella säännöllisesti.
Lähes kolmannes opetus- ja ohjaushenkilöstöstä (32 %) koki, ettei osaamisen kehittäminen ole oppilaitoksessa suunnitelmallista (ks. kuvio 23). Hieman yli puolet vastaajista (51–55 %) arvioi, että oppilaitoksessa varmistetaan opetus- ja ohjaushenkilöstön pedagogisen ja alakohtaisen osaamisen ajantasaisuus. Noin neljännes (24–26 %) vastaajista oli tästä eri mieltä.
Opetushenkilöstön kokemuksissa osaamisen johtamisesta oli eroja koulutuksen järjestäjän koon mukaan. Myönteisimmät arviot antoi pienten koulutuksen järjestäjien henkilöstö, kun taas kriittisimmät arviot antoi suurten koulutuksen järjestäjien henkilöstö. (Ks. liite 8.)
Enemmistö opetushenkilöstöstä (63–71 %) kertoi, että heidän oppilaitoksessaan järjestetään yhteisiä pedagogisia tilaisuuksia ja että heillä on mahdollisuus saada koulutusta ajankohtaisista teemoista sekä osallistua koulutuksiin työajalla (ks. Kuvio 24). Noin viidennes (17–19 %) vastaajista oli kuitenkin näistä eri mieltä. Lisäksi noin kolmannes henkilöstöstä (33–35 %) arvioi, ettei heidän osaamisensa kehittämisestä kerätä säännöllisesti palautetta eikä kerättyä palautetta hyödynnetä osaamisen kehittämisessä. Hieman yli puolet vastaajista (51 %) kertoi, että oppilaitoksessa varmistetaan, että työpaikkaohjaajille on tarjolla koulutusta ohjaus- ja arviointiosaamisen kehittämiseen.
Enemmistö opetushenkilöstöstä (61–66 %) kertoi, että oppilaitoksessa keskustellaan säännöllisesti pedagogisista kysymyksistä ja jaetaan hyviä pedagogisia käytäntöjä (ks. Kuvio 25). Noin viidennes (18–22 %) vastaajista oli kuitenkin näistä väittämistä eri mieltä. Yli kolmannes vastaajista (36 %) arvioi, ettei heille ole varattu aikaa opetuksen ja ohjauksen yhteissuunnitteluun. Hieman yli puolet opetushenkilöstöstä (52 %) kertoi, että oppilaitoksessa on käynnissä pedagogiikkaan liittyviä kehittämishankkeita. Lähes kolmannes vastaajista (30 %) puolestaan ilmoitti, ettei heillä ole mahdollisuutta osallistua aktiivisesti pedagogisiin verkostoihin.
Enemmistö opetus- ja ohjaushenkilöstöstä (60–71 %) arvioi, että oppilaitoksessa tuetaan heitä keskustelemaan opetuksen toteutuksesta kollegoiden kanssa sekä osallistumaan pedagogisiin koulutus- ja kehittämistilaisuuksiin (ks. Kuvio 26). Lisäksi enemmistö vastaajista (63 %) kertoi esihenkilön tukevan heitä tekemään aktiivista työelämäyhteistyötä. Noin viidennes (19 %) opetus- ja ohjaushenkilöstöstä oli kuitenkin tästä eri mieltä. Lisäksi noin kolmannes (34 %) vastaajista kertoi, ettei esihenkilö tue heitä osallistumaan työelämäjaksoille.
Noin puolet opetushenkilöstöstä (46–53 %) oli sitä mieltä, että osaamisen kehittämisessä esihenkilöt tukevat heitä hakemaan virikkeitä oman alan opettajilta, osallistumaan verkostoihin ja tapahtumiin sekä kokeilemaan uusia opetus- ja ohjaustapoja yhdessä kollegoiden kanssa (ks. Kuvio 27). Lisäksi reilu kolmannes vastaajista (35 %) kertoi, että heitä tuetaan lukemaan säännöllisesti omaan alaan liittyvää kirjallisuutta.
Opetushenkilöstön kokemuksissa osaamisen kehittämisen tuesta oli eroja koulutuksen järjestäjän koon mukaan. Myönteisimmät arviot osaamisen kehittämisen tuesta antoi pienten koulutuksen järjestäjien henkilöstö, kun taas kriittisimmät arviot antoi suurten koulutuksen järjestäjien henkilöstö. (Ks. liite 8.)
