Yhteenveto

Keskeinen kerättyä keskusteluaineistoa läpileikkaava havainto on se, että kunnissa on monia eri toimijaryhmiä – päättäjät, opettajat, rehtorit, johtajat, sivistys-/opetustoimi – jotka käyttävät työssään arviointietoa. Näiden eri toimijaryhmien olemassaolo heijastuu erityisesti siihen, että Karvilta kaivataan arviointiraporttien rinnalle valmiita tiivistyksiä tai yhteenvetoja tuloksista näille eri ryhmille suunnattuina. Kunnissa arviointitiedosta vastaavien henkilöiden resurssit eivät välttämättä riitä arviointiraporttien läpikäymiseen ja tällaisten tiivistyksien poimintaan kaikille toimijaryhmille erikseen. Tällaiset tiivistelmät koetaan kuitenkin erityisen olennaisena siinä, että kaikki eri toimijaryhmät voivat arviointitietoa hyödyntää. Kohdennetumpi viestintä ja tiivistetympi raportointi esitettiin toiveena myös sidosryhmäkyselyssä. 

Karvin tuottamien tiivistelmien etuna nähdään Karvin asema luotettavana tiedontuottajana. Tiedon tullessa suoraan Karvilta, ilman välikäsiä, nähdään se luotettavampana ja kattavaan tiedonkeruuseen perustuvana.  Karvin luotettavasti kerätty arviointitieto sai myös sidosryhmäkyselyssä parhaan arvion, kun kysyttiin mielipiteitä Karvin toiminnan ulottuvuuksista (lisäksi kysyttiin esimerkiksi avoimuudesta, riippumattomuudesta ja kannan ottamisesta). 

Paikallisella tasolla kunnissa Karvin antamat kehittämissuositukset nähdään hyvänä lähtökohtana kehittämiselle. Luotettavaksi ja laadukkaaksi koetun arviointitiedon ja annettujen suositusten rooli ja vaikutukset kansallisen tason päätöksenteon taustalla tulisi olla paremmin näkyvissä. Kansallisen ohjauksen kautta arviointitiedolla nähtiin olevan myös välillisiä vaikutuksia ja taustalla tapahtuvaa vaikuttavuutta. 

Keskustelu niin arviointitulosten kuin arviointitiedonkeruiden ympärillä on keskeinen kehittämisen, yhteisen ymmärryksen rakentamisen ja uusien oivallusten syntymisen paikka kunnissa. Keskustelun mahdollisuuksia toivotaan lisää myös alueelliselle ja kansalliselle tasolle, erilaisten koulutusten tai tilaisuuksien muodossa. Keskustelut verrokkikuntien kanssa tarjoavat mahdollisuuden syventää arvioinneista saatavaa vertailutietoa. Tämä auttaa tunnistamaan omia kehittämiskohteita ja saamaan ideoita hyvistä käytännöistä kehittämistoimiksi.

Keskustelutilaisuuksien taustatiedoissa ja sidosryhmäkyselyn tuloksissa erityisesti esi- ja perusopetuksen vastaajien kohdalla oli epävarmuutta siitä, missä määrin Karvin tuottamaa arviointitietoa on hyödynnetty toiminnassa. Tämä havainto tukee johtopäätöstä siitä, että Karvin arviointitiedon näkyvyyttä niin päätöksenteon taustalla kuin yleisessä keskustelussa tulee parantaa. Lisäksi kohdennettu, tiivistävä ja kertaava viestintä tuloksista voi auttaa lisäämään arviointitiedon käyttöä koulutuksen järjestäjien arjen toiminnassa.