Osaaminen ja hyvät käytänteet leviävät vuorovaikutuksessa – mutta kuinka kiire kesytetään kouluissa ja esiopetusyksikössä?

Salla Venäläinen, Jaana Saarinen ja Mikko Viitala

[Opetussuunnitelmauudistus on vaikuttanut työhöni] erittäin suuresti! Tuonut lisää toiminnallisuutta opetukseen, haastaa uuden tekniikan käyttöön, vaatii sopeutumista ja uskallusta keskittää ja karsia ainesta. Antaa paljon valinnanvaraa ja tulee näkymään jatkossa oppilaille myös ehkä mielekkäämmältä koulunkäynniltä. Tykkään muutoksesta, sopii minulle opettajana. Mutta on myös teettänyt tooodella pitkiä työpäiviä ja vaatinut paljon askartelua ja suunnittelua tuntien ulkopuolella. (Perusopetuksen opettaja)

Innostavaa mutta kuormittavaa, tiivistää perusopetuksen opettaja kokemuksensa uudesta opetussuunnitelmasta. Karvin OPS-arvioinnin koulu- ja esiopetusyksikkövierailuiden(*1) sekä opettajakyselyn(*2) perusteella kokemus on jaettu. Vierailut osoittivat, että kouluissa ja esiopetusyksiköissä on onnistuttu tai kipuillaan opetussuunnitelmien eri tavoitteiden toteuttamisessa. Toisissa vierailukohteissa kipuillaan isojen ryhmäkokojen, vanhojen tilojen ja toimimattomien laitteiden kanssa, mutta iloitaan lisääntyneestä yhteistyöstä opettajien välillä. Toisissa vierailukohteissa ei vaikuttanut olevan aikaa yhteistyölle, mutta väljistä tiloista tai lähiympäristön suomista mahdollisuuksista osattiin silti iloita.

Tavoitteena yhteistyö ja kiireettömyys

Opetuksen järjestäjät, koulut ja esiopetusyksiköt pitävät toimintakulttuurin kehittämisessä tärkeänä opettajien osallistamista, yhteisiä tavoitteita, yhteistyötaitoja ja sitä, että kouluyhteisön jäseniä rohkaistaan työskentelemään yhdessä(*3). Samat asiat korostuvat myös perusopetuksen opetussuunnitelmassa, jossa koulujen toimintakulttuuria kuvataan oppivana yhteisönä. POPSin mukaan yhteisten tavoitteiden pohdinta, oman työn säännöllinen arviointi ja kiireettömyys sekä ennen kaikkea dialogi edistävät yhteisön oppimista. Myös EOPSin mukaan toimintakulttuurin tulisi tukea avointa vuorovaikutusta ja yhteisöllisten toimintatapojen kehittymistä.

Koulu- ja esiopetusyksikkövierailuilla haastoimme henkilöstöä keskustelemaan oppilaiden ja opettajien osaamisesta, jaksamisesta ja yhdessä tekemisen tavoista. Sekä keskustelut että opettajakyselyn tulokset osoittivat, että toimintakulttuurin kehittämistä uusien opetussuunnitelmien suuntaisesti rajoittaa yleensä kiire.

Opetustyön suunnitteluun ja kehittämiseen pitäisi olla enemmän aikaa ja henkilöstöresursseja. Esiopettajilla pitäisi olla mahdollisuus irtautua ryhmästä esim. iltapäiviksi suunnittelutyöhön. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista kuin satunnaisesti. (Esiopetuksen opettaja)

Vierailuilla kohtaamiemme opettajien mukaan uuden oppimiselle ja toiminnan kehittämiselle on tahtoa, mutta vain harvoin riittävästi aikaa. Heterogeenisten oppilasryhmien, pedagogisten uudistusten, sisällöllisten tavoitteiden toteutuksen ja arvioinnin tiimellyksessä arki on opettajien mukaan usein työntäyteistä puurtamista tai jopa päivästä toiseen selviämistä. Kollegiaaliselle tuelle, yhteistyölle sekä yhteissuunnittelulle jää aikaa hyvin vähän, jos ollenkaan.

Sähköiset toimintatavat (Wilma, sähköiset lomakkeet, oppilaan tuki, yhteistyö kodin kanssa, s-posti) on vienyt ajan oppituntien suunnittelulta, yhteistyöltä kollegoiden kanssa ja opetuksen uudistamiselta eli kävi päinvastoin kuin oli tarkoitus; yksilöllistämistä on erittäin vaikea toteuttaa suurissa opetusryhmissä. Yksilöllistäessäni opetusta eniten tukea tarvitsevat ovat jääneet kuitenkin käytännössä vähäisimmälle tuelle. Yhteissuunniteluun jää tällä hetkellä vähemmän aikaa käytännössä omaa ainetta koskien kuin ennen, koulukohtainen yhteissuunnittelu on lisääntynyt. (Perusopetuksen opettaja)

Askeleita toimintakulttuurin muutokseen

Koulu- ja esiopetusyhteisön toimintakulttuuri kehittyy vuorovaikutuksessa. Kouluissa ja esiopetusyksiköissä tulisi luoda toimintakulttuuria, joka edistää oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Pedagogisessa johtamisessa tulisi kiinnittää huomiota opetustyön organisointiin, suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Opetussuunnitelmien uudistukset laaja-alainen osaaminen ja (perusopetuksessa monialaiset) oppimiskokonaisuudet edesauttavat osaltaan toimintakulttuurin muutosta.  Molemmat on otettu ilolla vastaan suurimmassa osassa vierailluista kouluista ja esiopetusyksiköistä. Kiire kuitenkin haittaa uudistusten juurruttamista osaksi toimintakulttuuria.

Tulisi kiinnittää enemmän huomiota itse koko oppilaitoksen toimintakulttuurin muutokseen. Nyt niin kuin aikaisemminkin jää OPS paperille ja muutokseen todellisuudessa eli uusiin toimintatapojen juurruttamiseen arjessa ei tarpeeksi anneta aikaa ja tilaa. Nyt tehdään MOKA-viikko kiireellä; opettajat väsyvät ja palaavat nopeasti entiseen turvalliseen, kukin omaan luokkaansa ja yksin puurtaminen jatkuu. Apua toimintakulttuurin muutokseen pitäisi tuoda koululle ensin opettajakunnalle esim. yhteistyötaidot, työyhteisön ilmapiirin parantamisen pelisäännöt jne., arvokeskustelua, osallisuuden kokeminen eli ulkopuolinen työnohjaaja tai vastaava opettamaan yhdessä tekemisen työtapoja koulun kehittämiseksi ja esteiden raivaamiseen. (Perusopetuksen opettaja)

Vierailujen perusteella opettajat haluavat edelleen aktiivisempaa tiedon jakamista, koulutusta ja yhteistyötä. Uudistusten toteuttamisessa tulisi myös muistaa, ettei kaikkea voida toteuttaa kerralla tai liian kiireisellä aikataululla, vaan pienin askelin.

Aikaa ja tilaa keskusteluille

Tiedon jakaminen ja yhteistyö ei aina vaadi suuria tekoja. Useissa vierailujen aikana käydyissä keskusteluissa opettajat alkoivat kertoa ja jakaa omia hyviä käytänteitä toisilleen. Keskusteluissa havaittiin, että naapuriluokassa tai muualla koulussa saattoi jo olla toimivia uusien opetussuunnitelmien mukaisia käytänteitä. Samalla huomattiin, että kollegoilla saattoi olla uusia ideoita ja pedagogisia näkemyksiä, joista ei ollut aiemmin keretty keskustella.

Vaikka toimintakulttuurin kehittäminen tarvitsee riittävästi aikaa ja pitkäjänteistä keskustelua, voivat myös lyhyet keskustelut helpottaa opettajien työtä ja kuormitusta. Keskusteluun käytettyä aikaa tärkeämpää lienee se, että kouluilla ja esiopetusyksiköillä on jokin säännöllinen ja pysyvä tapa vaihtaa ideoita ja ajatuksia.

Haastammekin kaikki esi- ja perusopetuksen parissa toimivat pohtimaan, mikä olisi toimivin tapa jakaa kouluissa ja esiopetusyksiköissä osaamista ja hyviä käytänteitä.

Lisätietoja OPS-arvioinnin aineistoista

*1 OPS-arviointi kävi kevään 2018 ja 2019 aikana vierailemassa 27 esiopetusyksikössä ja koulussa. Vierailulla käytiin kaikilla AVI-alueilla, erikokoisissa kunnissa, ala-, ylä- ja yhtenäiskouluissa ja esiopetusyksiköissä. Vierailujen tarkoituksena oli keskustella päiväkodin ja koulujen rehtoreiden ja johtajien, opettajien ja oppilaiden kanssa opetussuunnitelmien tavoitteista ja niiden toteutumisesta opetustyön arjessa ja oppimistilanteissa.

*2 Opettajakysely lähettiin kaikille vierailtavien esiopetusyksiköiden ja koulujen opettajille.

*3 OPS-arvioinnissa lähetetiin syksyllä 2017 kysely opetuksen järjestäjille, kouluille ja esiopetusyksiköille. Perusopetuksen järjestäjien kyselyyn vastasi 264 vastaajaryhmää, koulujen kyselyyn 410, esiopetuksen järjestäjien kyselyyn 210 ja esiopetusyksiköiden kyselyyn 202 vastaajaryhmää. Ks. Saarinen et al. 2019: OPS-työn askeleita – Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden 2014 toimeenpanon arviointi. Julkaisut 1:2019. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.