Itseohjautuvuutta ja omatoimisuutta harjoitellaan kodeissa ja kouluissa askel kerrallaan

Itseohjautuvuus kouluissa on viime viikkoina ollut paljon esillä julkisessa keskustelussa. Esillä on ollut monenlaisia mielipiteitä itseohjautuvuuden hyödyistä ja haitoista, mutta vähemmän on keskusteltu siitä, mitä lapsilta ja nuorilta oikeastaan vaaditaan. Pureudumme tässä kirjoituksessa siihen, mitä perusteasiakirjat sanovat itseohjautuvuudesta ja mitä opettajat itse kertovat Karvin arviointien yhteydessä itseohjautuvuuden ja omatoimisuuden harjoittelusta.

Karvin OPS-arvioinnin (2016–2020) aikana käytiin eri puolella Suomea kymmenillä esiopetusyksikkö- ja kouluvierailuilla, joissa keskusteltiin opettaja- ja johtoryhmien kanssa opetussuunnitelmien perusteiden 2014 mukaisesta oppimiskäsityksestä. Vierailuilla pohdittiin erityisesti lasten ja oppilaiden aktiivista toimijuutta ja itseohjautuvuutta sekä niiden kehittymistä. Keskusteluissa tuli usein esiin, että itseohjautuvuus vaatii oppimista ja kehittyy vähitellen. 

Opettajat olivat sitä mieltä, että oppilaat oppivat ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan, mutta opettajan tehtävänä on tukea sitä ja ohjata itseohjautuvuuden kehittymistä. Yleinen näkemys myös oli, että vaikka opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että oppimisprosessistaan tietoinen ja vastuullinen oppilas oppii toimimaan yhä itseohjautuvammin, tämä ei tarkoita, että opettajajohtoisesta pedagogiikasta tulee kokonaan luopua.

Osallisuus, valintojen tekeminen ja ikätasolle sopiva päätösvalta itseä koskevissa asioissa kannattelevat motivaatiota ja oppimista. Pienin askelin etenevä vastuun ottaminen luo perustaa lapsen ja nuoren itsenäisyydelle ja samalla myös terveelle itsetunnolle ja oman puolensa pitämiselle. Oppimistulosten arvioinneissa oppilaan kokemus omasta kyvykkyydestään on vahvasti yhteydessä sekä osaamiseen että oppiaineeseen liittyviin asenteisiin. Arvioinneissa nähdään myös, että hyviin tuloksiin yltävät oppilaat keskittyvät pitkäjänteisesti tekemäänsä ja ponnistelevat tavoitteiden saavuttamiseksi. Siksi on tärkeää, että näitä taitoja harjoitellaan sekä kotona että koulussa.

Lapsi kasvaa ja kehittyy kohti itsenäistä elämää

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsensa kasvatuksesta ja kehityksestä. Kasvatuksen yhtenä tavoitteena on tukea lasta selviytymään elämässään itsenäisesti, ja lapsen kasvaessa huoltajat luovuttavatkin vastuutaan vähitellen lapselle itselleen. Huoltajien on otettava huomioon lapsen näkemykset ja kehittyvä itsemääräämisoikeus. Itsemääräämisoikeus eli oikeus tehdä itseään koskevia päätöksiä on yksi osallisuuden muoto. Vastuu itsestä ja omista reaktioista kehittyy hiljalleen harjoittelun ja kasvun myötä. Itsenäisyyden harjoittelu on tärkeä osa lapsen ja nuoren kokonaiskehitystä.

Huoltajat jakavat kasvatustehtävänsä yhdessä koko koulutusjärjestelmän kanssa. Koulutus ei ole ainoastaan yksisuuntaista tiedonsiirtoa, vaan koulutus on myös keino, jolla yksilöt opetetaan osallistumaan yhteiskuntaan. Varhaiskasvatus, esiopetus ja perusopetus muodostavat lapsen kasvun ja oppimisen kokonaisuuden. Suomalaisen koulutusjärjestelmän tavoitteena on kasvattaa oppilaista vastuullisia, moraalisia ja aktiivisia kansalaisia. Itseohjautuvuus ja omatoimisuus nähdään perusteasiakirjoissa opittavina taitona, joiden harjoittelu etenee jatkumona. Harjoittelun tavoitteena on tukea lasten ja nuorten aktiivista roolia oppimisprosessissa ja kasvua kohti itsenäistä elämää. 

Varhaiskasvatuksessa lapset harjoittelevat omatoimista pukeutumista ja ruokailua

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja ja kannustaa lapsia oma-aloitteisuuteen. Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Tällä rakennetaan perustaa oman toiminnan ohjaukselle. Varhaiskasvatuksen yhtenä tavoitteena on myös tukea lasten itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä. Itsenäisen toiminnan harjoittelu lähtee liikkeelle omaan itseen liittyvistä arjen toimista esimerkiksi pukeutumisesta ja ruokailusta. Lapsilta ei siis suinkaan odoteta autonomiaa ja vastuunkantoa. Sen sijaan lapsia autetaan ja heitä kannustetaan pyytämään apua sitä tarvitessaan.

Esiopetus kannustaa lapsia huolehtimaan omista tavaroistaan ja yhteisestä ympäristöstä

Esiopetuksen tehtävä on rohkaista ja auttaa lapsia kehittämään ajattelun ja oppimisen taitojaan ja vahvistaa samalla myös lasten luottamusta omaan osaamiseensa. Esiopetuksessa vastuunkannon opettelua aletaan hiljalleen laajentaa henkilökohtaisista perustoiminnoista oman itsen ulkopuolelle, esimerkiksi lapselle läheisiin ihmisiin ja tärkeisiin esineisiin. Lapsia ohjataan edellytystensä mukaisesti huolehtimaan itsestään, toisista, omista tavaroista ja yhteisestä ympäristöstä. Lapsia kannustetaan kokeilemaan ja opettelemaan myös heille vaativia asioita, ja heitä ohjataan kysymään ja kyseenalaistamaan.

Itsenäisyys lisääntyy koulupolun alkaessa

Koulun aloittaminen edellyttää uudenlaisia itsestä huolehtimisen taitoja kuten koulutarvikkeista huolehtimista ja koulumatkan itsenäistä taittamista. Yhteisten pelisääntöjen, hyvien tapojen ja kannustavan palautteen merkitys korostuvat kouluarjessa. Koulutyöhön kuuluu oppilaiden ikäkaudelle sopivista vastuutehtävistä huolehtiminen luokka- ja kouluyhteisössä. Tällaisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi askarteluvälineiden jakaminen tai luokan kalenterista huolehtiminen. Ensimmäisillä vuosiluokilla oppilaita kannustetaan kysymään ja kuuntelemaan, tekemään tarkkoja havaintoja ja kehittelemään yhdessä ideoita. Oppilaita rohkaistaan myös kyseenalaistamaan havaitsemiaan asioita ja huomaamaan, että tieto voi olla joskus ristiriitaista ja epäselvää.

Koulutyössä oppilaat saavat monimuotoisia tilaisuuksia oppia työskentelemään yksin ja yhdessä toisten kanssa. Opettaja ohjaa oppilaita harjoittelemaan ryhmässä toimimista ja yhteistyötä, omien ideoiden sovittamista yhteen toisten kanssa sekä lapselle sopivaa vastuunkantoa. Lapset harjoittelevat myös oman ja yhteisen työn suunnittelua, tavoitteiden asettamista ja työskentelyn arviointia. Luokassa pohditaan yhdessä esimerkiksi sitä, milloin työssä on onnistuttu ja mistä sen tietää. Opettaja auttaa oppilaita havaitsemaan edistymistään, tunnistamaan omia vahvuuksiaan oppijoina ja iloitsemaan onnistumisistaan.

Oppilaat harjoittelevat pitkäjänteistä työskentelyä ja vastuunkantoa koko peruskoulun ajan

Vuosiluokilla 3–6 vahvistetaan oppilaiden kykyä asettaa kysymyksiä ja etsiä niihin vastauksia itsenäisesti ja yhdessä toisten kanssa. Samalla kehittyvät oppilaiden edellytykset tunnistaa erilaisia näkökulmia ja löytää uusia oivalluksia sekä harjaantua vähitellen asioiden kriittiseen tarkasteluun. Opettaja ohjaa oppilaita työskentelemään pitkäjänteisesti ja ottamaan kasvavassa määrin vastuuta tekemisestään.

Oppimaan oppimisen taitoja vahvistetaan kaikissa opiskelutilanteissa. Hiljalleen oppilaat alkavat opettajan tukemina harjoitella yhä enemmän oman työnsä suunnittelua, tavoitteiden asettamista sekä työskentelyn ja edistymisen arviointia. Opettaja opastaa oppilaita myös tunnistamaan omia kehittämistarpeitaan ja huomaamaan säännöllisesti suoritettujen tehtävien vaikutuksen edistymiseen. Oppilaita kannustetaan sisukkuuteen työn loppuun saattamisessa ja työn tulosten arvostamiseen. Oppilaat harjoittelevat pienten projektien toteuttamista, ryhmässä toimimista ja yhteistyötä. Yhteisessä työskentelyssä oppilaat oppivat vastavuoroisuutta, neuvottelutaitoja ja ponnistelua yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vuosiluokilla 7–9 opettajat ohjaavat oppilaita ottamaan vastuuta opiskeluun liittyvien tavoitteiden asettamisesta, työn suunnittelusta ja oman työskentelyprosessin ja etenemisen arvioinnista. Sisältöjen ohella oppilaat harjoittelevat tapoja tarkkaavaisuutensa ja keskittyneisyytensä ylläpitämiseen ja saavat opettajilta ohjausta teknologian ja muiden apuvälineiden hyödyntämiseen opiskelussaan. Oppilaiden itsenäistymistä tuetaan yhteistyössä kotien kanssa. Oppilaita ohjataan ja kannustetaan ottamaan vastuuta itsestä, toisista ja arjen sujumisesta. Koulussa luodaan edellytyksiä oppimista tukeville myönteisille kokemuksille ja tunteille.

Yhteistyö kotona ja koulussa on avain lapsen itsenäisyyden kehittymiseen

Lapset ja nuoret elävät samanaikaisesti koulun ja kodin toimintapiirissä, ja siksi tavoitteellisen oppimisen ja kokonaisvaltaisen terveen kasvun tukeminen edellyttävät kodin ja koulun vuorovaikutusta ja yhteistyötä, jossa oleellista on keskinäinen kunnioitus. Kodin ja kasvatusalan ammattilaisten välinen yhteistyö on usein tiivistä varhaiskasvatuksessa ja koulupolun ensimmäisinä vuosina, mutta huoltajien osuus vähenee hiljalleen, kun lapsi alkaa itse ottaa yhä enemmän vastuuta koulunkäynnistään. 

Jokainen lapsi harjoittelee omatoimisuuden ja itseohjautuvuuden taitoja arjessaan sekä kotona että koulussa. Vanhempien ja opettajien välinen avoin vuoropuhelu varmistaa, että lapsi saa johdonmukaista tukea omaan kehitysvaiheeseensa sopivaan harjoitteluun eri ympäristöissä. Positiivinen vahvistaminen kannustamalla ja kehumalla motivoi lasta jatkamaan itsenäisen käyttäytymisen harjoittelua niin kotona kuin koulussakin.

Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden toimeenpanon arviointi (OPS-arviointi 2016–2020)

Perusopetuksen oppimistulosten pitkittäisarviointi, 1.–9. lk.