Oppimistulosten lasku haastaa koko yhteiskunnan

PISA-tulokset vahvistavat huolestuttavan kehityksen, joka on näkynyt myös Karvin kansallisissa arvioinneissa jo pitkään. Oppimistulokset ovat heikentyneet matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa, samalla kun heikosti suoriutuvien oppilaiden osuus on kasvanut. 

Kyse ei ole vain yksittäisten oppiaineiden osaamisesta, vaan koko koulutusjärjestelmän kyvystä turvata kaikille lapsille ja nuorille riittävät valmiudet myöhempiin opintoihin, työelämään ja aktiiviseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Oppimistulosten lasku ja kasvavat erot osoittavat, että tarvitsemme määrätietoisia lisätoimia perusopetuksen tueksi.

Hallitus on jo aiemmin käynnistänyt useita uudistuksia. Matematiikan ja äidinkielen opetusta on lisätty, ja valmistelussa oleva osaamistakuu pyrkii varmistamaan, että jokainen oppilas saavuttaa keskeiset perustaidot ennen seuraavalle vuosiluokalle siirtymistä. Samoin opettajien arviointityötä tukeva tehtäväpankki vahvistaa oppilasarvioinnin yhdenmukaisuutta. Näiden toimenpiteiden vaikutukset näkyvät kuitenkin viiveellä.

Oppimisen rinnalla on tarkasteltava motivaatiota ja kouluun kiinnittymistä

Karvin arvioinneissa oppimistuloksia selittävät vahvasti myös koulunkäyntiin liittyvät asenteet, motivaatio sekä tehtäviin että ylipäätään koulunkäyntiin sitoutuminen. Osalla oppilaista on näissä paljonkin haasteita.

Vaikka enemmistö oppilaista viihtyy koulussa, jotkut oppilaat eivät näe koulunkäyntiä merkityksellisenä omalle tulevaisuudelleen. Oppimistulokset, hyvinvointi ja kouluun kiinnittyminen kulkevat vahvasti yhdessä. Oppilas, joka kokee kuuluvansa kouluyhteisöön, tulee nähdyksi ja kokee onnistumisia, sitoutuu yleensä paremmin myös opiskeluun.

PISA-tuloksissa näkyvä sinnikkyyden heikkeneminen on havaittavissa myös Karvin arvioinneissa. Erityisesti pojat eivät aina tuo osaamistaan täysimääräisesti esiin arviointitilanteissa. Jo kolmannella luokalla useampi kuin joka kymmenes poika jättää kokonaan vastaamatta tehtäviin, joissa vastaus pitää kirjoittaa. Yhdeksännellä luokalla matematiikan tehtävissä oppilaat jättävät perustelut aiempaa useammin kirjoittamatta, ja äidinkielen arvioinneissa pojat käyttävät tehtäviin vähemmän aikaa sekä tuottavat lyhyempiä vastauksia kuin tytöt.

Karvin arviointitulokset osoittavat, että pelkkä arviointiin käytetty aika voi selittää jopa neljänneksen oppilaiden osaamiseroista. Tämä kertoo siitä, että kouluissa on perustaitojen tukemisen lisäksi kiinnitettävä huomiota myös oppilaiden työskentelytaitoihin, sinnikkyyteen, opiskelumotivaatioon ja kykyyn ponnistella pitkäjänteisesti. Oppilaiden kirjoittamissa vastauksissa korostuu usein henkilökohtainen hyötynäkökulma. Koulussa ja kotona on tärkeää tukea myöhemmin työelämässäkin tarvittavaa tylsyyden sietoa, kun nähtävissä ei ole hetkellistä hyötyä.

Sinnikkyyttä täytyy harjoitella ja tukea niin kouluissa kuin kodeissakin. Karvin arviointien mukaan alkuopetusvaiheessa oppilaiden matematiikan ja äidinkielen taitojen kehittyminen on suorassa yhteydessä heidän huoltajiensa käsityksiin heidän tehtäväsuuntautuneisuudestaan ja sinnikkyydestään.

Koulutuksellisen tasa-arvon haasteet syvenevät

Suomessa maantieteelliset erot oppimistuloksissa ovat arvioinnista toiseen olleet melko pieniä. Koulujen ja asuinalueiden välinen eriytyminen on kuitenkin lisääntynyt erityisesti suurissa kaupungeissa ja metropolialueella. Oppimistulokset ovat yhä vahvemmin yhteydessä alueiden sosioekonomiseen tilanteeseen ja oppilaiden taustatekijöihin. Samanaikaisesti huolta herättävät myös harvaan asuttujen alueiden oppimistulokset, erityisesti poikien heikko lukutaito. Kehityssuunta korostaa tarvetta huolehtia koulutuksellisesta tasa-arvosta ja siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella on asuinpaikastaan riippumatta yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia ja menestyä koulussa.

PISA-tulosten tavoin myös Karvin arvioinneissa on havaittu, että maahanmuuttotaustaisten oppilaiden osaamistaso jää keskimäärin kantaväestöä heikommaksi. Maahanmuuttotaustaiset oppilaat eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä, vaan heidän osaamisessaan on suurta vaihtelua. Keskeiseksi kysymykseksi nousee koulun opetuskielen osaaminen, joka vaikuttaa oppimiseen ja taitojen osoittamiseen kaikissa oppiaineissa. Karvin arvioinnit osoittavat, että oppimisen edellytyksiä vahvistavat erityisesti kielitietoinen toimintakulttuuri sekä oppimisen ja kielitaidon tuen tarpeiden varhainen tunnistaminen. Haasteisiin on pyritty vastaamaan hallituskaudella muun muassa uudistamalla S2-opetusta sekä vahvistamalla valmistavan opetuksen jälkeistä tukea.

PISA-tulosten mukaan osaaminen on kuitenkin heikentynyt eniten sosioekonomisesti ylimmällä neljänneksellä. Myös kansallisten arviointien perusteella ”kympin oppilaat” osaavat vähemmän kuin aiempina vuosina. Arvosanoissa näkyy inflaatiota kautta linjan. Oppimisen ja arvioinnin yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi opetuksen tavoitteiden ja sisältöjen selkeä vuosiluokkaistaminen on tärkeää. Se tukee opettajien työtä, yhdenmukaistaa oppilaiden koulupolkua ja auttaa varmistamaan, että jokainen oppilas saa riittävät perustaidot asuinpaikasta tai taustastaan riippumatta.

Yhteinen vastuu lasten ja nuorten tulevaisuudesta

Oppimistulosten suunnan muuttaminen ei ole vain koulun tehtävä. Jokaisen toimijan niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla on pohdittava, miten voimme yhdessä tukea lasten ja nuorten oppimista, hyvinvointia ja uskoa niin koulutukseen kuin tulevaisuuteen. Samalla on vahvistettava lasten ja nuorten lukutaitoa kodeissa, varhaiskasvatuksessa, kouluissa, kirjastoissa ja vapaa-ajalla, sillä lukutaito muodostaa perustan lähes kaikelle oppimiselle. Myönteisen lukemiskulttuurin vahvistaminen ja kiinnostuksen herättäminen kirjoihin ja teksteihin ovat koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä.

Lasten ja nuorten osaaminen on yhteiskunnan kestävyyden perusta. Siksi koulutukseen tehtyjä investointeja tulee tarkastella pitkän aikavälin näkökulmasta. Lasten määrän vähentyessä vapautuvia resursseja on tarkoituksenmukaista kohdentaa opetukseen, oppimisen tukeen ja ryhmäkokojen pienentämiseen. Samalla on tärkeää tunnistaa, että perheiden toimeentuloa ja hyvinvointia heikentävät ratkaisut voivat näkyä lasten oppimisessa vielä vuosien päästä.  Lapsiin, nuoriin ja koulutukseen suunnattua rahoitusta on tarkasteltava pitkän aikavälin investointina, jonka vaikutukset ulottuvat paitsi oppilaiden osaamiseen ja hyvinvointiin, myös koulutustason nostoon ja yhteiskunnan kestävyyteen.

Suomen koulutusjärjestelmän vahvuudet eivät ole kadonneet, mutta niiden ylläpitäminen ei tapahdu itsestään. Oppimistulosten lasku, kasvavat osaamiserot ja heikentyvä opiskelumotivaatio edellyttävät kattavaa ja monipuolista tietopohjaa ja määrätietoisia kehittämistoimia. Erityisesti meidän on kyettävä vahvistamaan lasten ja nuorten perustaitoja, koulumyönteisyyttä, sinnikkyyttä ja uskoa siihen, että omalla työllä voi vaikuttaa tulevaisuuteensa.