Yhdistetty lausunto yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallien uudistamisesta
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto korkeakoulujen rahoitusmalliehdotuksista vuodesta 2025 alkaen. Karvi kiinnittää erityisesti huomiota lausunnossaan korkeakoulujen toimintaan, joissa useimmiten käytetään samoja kriteereitä kuin opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoitusmallissa. Karvi korostaa lausunnossaan strategiaperustaisen rahoituksen pitkäjänteisyyttä, henkilökunnan ja opiskelijoiden hyvinvointia sekä tosiasiallisen osaamistason nousua.
Korkeakoulujen strategiaperustaisen rahoituksen pitää kannustaa profiloitumiseen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen
Korkeakoulutuksen kärkihankkeiden 2017–2022 arvioinnin (Hentilä ym. 2023) mukaan strategiaperustainen rahoitus on tärkeää, minkä lisäksi on oleellista varmistaa perustehtävien toteutuminen riittävällä rahoituksella. Strategiaperustainen rahoitus ei saa synnyttää korkeakoulujen välille turhaa kilpailua, vaan sen pitäisi edistää nykyistä tiiviimpää yhteistyötä ja vakauttaa hankepohjaista kehittämistä. Esityksen mukaan strategiarahoitus perustuisi jatkossa korkeakoulun strategiaan ja uudistumista tukevaan osuuteen.
Korkeakoulutuksen kärkihankkeiden 2017–2022 arvioinnin (Hentilä ym. 2023) mukaan korkeakoulutuksen kehittämiseen tähtäävällä strategiaperusteisella rahoituksella tulee olla jatkuvuutta, mikä edistää yhteistyöverkostojen ja koulutuksen kehittämisen hankeosaamisen ja -tuen kehittämistä, tulosten vakiinnuttamista sekä vaikuttavuuden arviointia. Kehittämisessä tulee tunnistaa keskeiset yhteiskunnallisesti merkittävät teemat. Samanaikaisia kehittämiskohteita tulee olla vain rajallinen määrä. Kansallisten kehittämiskohteiden rinnalla tulee mahdollistaa korkeakoulutuksen jatkuva kehittäminen ja yhteiset kokeilut. Strategisten kehittämiskohteiden määrittelyn tulee olla korkeakouluille ennakoitavaa, osallistavaa ja niiden strategisia tavoitteita tukevaa sekä perustua OKM:n ja korkeakoulujen väliseen yhteissuunnitteluun osana tulossopimusprosessia. Korkeakoulujen strategioiden ja rahoitukseen perustuvan ohjausinstrumentin sisällölliseen ja ajalliseen yhdenmukaistamiseen tulee kiinnittää huomiota. (Hentilä ym. 2023.)
Korkeakoulutuksen kärkihankkeiden 2017–2022 arvioinnin (Hentilä ym. 2023) mukaan on myös tärkeää, että strategiarahoituksessa huomioitaisiin korkeakoulujen ja korkeakoulusektoreiden välinen yhteistyö. Strategiarahoitusta tulee käyttää myös koulutuksen ja opetuksen kehittämiseen sekä suoraan osaamistason nostamiseen, mihin kaivattiin resursseja Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arvioinnissa (Toom ym. 2023). Myös Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen arvioinnissa (Konkola ym. 2021) kaivattiin pysyviä yhteistyörakenteita korkeakoulujen sisällä, niiden välillä sekä yhteistyöhön työelämän kanssa.
Korkeakoulujen profiloitumiseen huomiota
Työryhmämuistion (OKM 2024, 16) mukaan Orpon hallitus jatkaa korkeakoulujen profiloitumisen tukemista. Myös asetustekstissä tuodaan esiin profiloituminen, mutta se ei näy sanana rahoitusosuuksien laskentakriteereissä. Voidaan olettaa, että strategiaperustainen rahoitus kannustaa profiloitumiseen. Korkeakoulujen profiloituminen auttaisi erilaisten koulutuspainotusten muodostamisessa ja näin voisi vähentää niiden välistä kilpailua ja kilpailua opiskelijoista, mikä tuli esille Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arvioinnissa (Toom ym. 2023) korkeakoulujen tulevaisuuden huolena.
Korkeakoulujen profiilin kirkastaminen auttaisi myös niiden maineen kasvattamisessa globaalisti. Näin Suomesta tulisi nykyistä houkuttelevampi kohdemaa kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille ja henkilökunnalle. Työryhmämuistiossa (OKM 2024, 54–55) tuotiin esiin myös korkeakoulujen monitieteinen ja -alainen luonne eikä profiloituminen voi olla itseisarvoista. Työryhmämuistion (OKM 2024, 30) mukaan nykyinen malli kannustaa korkeakouluja yhdenmukaisuuteen ja keskinäiseen kilpailuun, vaikka OKM:n ohjauksen tavoitteena on korkeakoulujen erikoistuminen ja yhteistyö.
Yhteiskuntatieteellisen alan arvioinnin mukaan (Seppälä ym. 2020) eräänä syynä profiloitumishalukkuuden puutteeseen oli juuri rahoitusmalli, joka ei kannusta yhteistyöhön tai merkittäviin strategisiin poisvalintoihin. Talouspolitiikan arviointineuvoston vuonna 2018 julkaiseman selvitysraportin (Seuri & Vartiainen 2018) mukaan rahoitusmalli kannustaa samankaltaisiin rakenteellisiin valintoihin kaikissa korkeakouluissa. Yliopistojen profiloitumista tuetaan myös yliopistojen perusrahoitusmallin sisältyvän strategiarahoitusosion sekä Suomen Akatemian kautta jaettavan profiloitumisrahoituksen kautta. Näiden taloudellinen merkitys on kuitenkin yliopistoille vähäisempi kuin indikaattorien kautta kohdennettavan perusrahoituksen merkitys. (Seppälä ym. 2020.)
Uusien opiskelijoiden haaliminen rahoitusosuuden toivossa ei ole tarkoituksenmukaista
Korkeakoulujen uusien opiskelijoiden haaliminen uuden rahoitusosuuden toivossa ei ole tarkoituksenmukaista, jos korkeakoululla ei ole mahdollisuuksia opettaa ja ohjata opiskelijoita riittävästi. Uusien ensikertalaisten opiskelijoiden lukumäärän kasvattaminen on toki perusteltua uusien opiskelijoiden määrän kasvattamisen näkökulmasta ja korkeakoulutettavien määrän nostamiseksi 50 prosenttiin ikäluokasta.
Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arvioinnin (Toom ym. 2023) mukaan opiskelijat kaipaavat jo nyt nykyistä enemmän ohjausta ja sosiaalista tukea. Jos opiskelijamäärät ja samalla opiskelijoiden moninaisuus kasvavat, korkeakoulujen pitäisi pystyä varmistamaan, että opiskelijat saavat riittävästi opetusta ja ohjausta, jotta valmistuvat tutkintoon kuuluvien osaamistavoitteiden mukaisesti riittävillä sisältö-, työelämä ja akateemisilla taidoilla sekä sivistyspääomalla. Uusista ensikertalaisista opiskelijoista palkitsemisen sijaan tai ohella korkeakouluja voisi palkita enemmän muun muassa opiskelijoiden kansainvälisyysosaamisen tai laajemmin osaamisen tason kasvattamisesta, jos sitä pystyttäisiin mittaamaan.
Uusien ensikertalaisten opiskelijoiden lukumäärän huomioiminen ja painokertoimen pieneneminen ovat ongelmallisia aloilla, joissa opintopolut muodostuvat korkeakoulusektoreiden jatkumona. Työryhmämuistiossa (OKM 2024, 36) todetaan, että ei-ensikertalaisten taustat ja ikärakenne ovat moninaisia ja erilaiset opiskelijaryhmät vaativat erilaisia politiikkatoimia. Tällaisia on muun muassa sosiaali- ja terveysalalla, jossa Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen arvioinnin (Konkola ym. 2021) mukaan tulee kehittää opiskelijoiden siirtymiä korkeakoulusektorilta toiselle ja YAMK-tutkinnon suorittaneiden pääsyä yliopistojen tieteellisiin jatko-opintoihin.
Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen (SOTEKO) -hankkeen (VN 2023; ks. myös OKM 2024, 37) mukaan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden jatkamisessa yliopistojen maisteritutkintoihin on ongelmia, jolloin opiskelijoiden tulee suorittaa toinen samantasoinen tutkinto uudestaan (AMK-tutkinnon jälkeen kandidaatin tutkinto) saadakseen mahdollisuuden jatkaa ylempään korkeakoulututkintoon. Näissä tilanteissa uusien ensikertalaisten opiskelijoiden lukumäärän huomioiminen ei kannusta yliopistoja tukemaan opiskelijoiden opintopolkuja ammattikorkeakouluista yliopistoon. Ratkaisu tähän toki olisi jo SOTEKO-hankkeessa (VN 2023) esiin nostettu ajatus siitä, että yliopistojen pitäisi hyväksyä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet suoraan maisteriopintoihin, jolloin mahdollisia osaamisen aukkoja voitaisiin paikata rajallisella määrällä lisäopintoja.
Myös esimerkiksi kauppatieteiden alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa yhdistetään muiden alojen samantasoisiin tutkintoihin aloittaen alemmasta korkeakoulututkinnosta. Kauppatieteiden ylempää korkeakoulututkintoa yhdistetään oikeustieteen, tekniikan sekä sosiaali- ja terveysalan tutkintoihin, jolloin työelämä saa osaamista, mitä olisi muutoin vaikea saada. Ensikertalaiskiintiön vahvistuminen vähentää tällaisten tutkintojen suorittamisen mahdollisuuksia, jos yliopistot eivät enää yhtä mielellään ota opiskelijoiksi jo yhden tai useamman samantasoisen tutkinnon suorittaneita. Toisen samantasoisen tutkinnon suorittaminen voi olla hyvinkin nopeaa, jos yliopistoissa aikaisemman osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessit toimivat. Kuten SYL, SAMOK ja OAJ eriävässä mielipiteessään (OKM 2024, 102–103) tuovat ilmi, vaarana on työikäisten mahdollisuuksien heikkeneminen kouluttautua korkeakouluissa.
Joustavat opintopolut korkeakoulutuksessa -arvioinnin (Moitus ym. 2020) mukaan hakuväyliä vertailtaessa siirtohakuja tulee kehittää. Koska opiskelijat, jotka vaihtavat alaa, hakevat usein uudelleen toista opinto-oikeutta normaalin opiskelijavalinnan kautta, siirtoväylien kehittäminen keventäisi hakijasumaa ja edistäisi alan vaihtajien sijoittumista toivomalleen alalle. Siirtohakumahdollisuudet ovat heikosti opiskelijoiden tiedossa. Myös siirtohakujen kriteeristössä ja läpinäkyvyydessä tulee kehittää. Kansallisesti siirtohakuja koskevaa tutkimusta ei ole juurikaan tarjolla eikä aiheeseen ole kohdistunut kehittämishankkeita. Korkeakoulujen sisäiset siirrot ovat aiemmin olleet rahoitusmallin takia toivottavampia kuin korkeakoulujen väliset. Joustavat opintopolut -arvioinnissa (Moitus ym. 2020) suositeltiin, että korkeakoulujen tulee jatkaa sisäisten väylien, kuten kandidaatti- ja maisteritutkintorakenteisiin sisältyvien suuntautumis- ja erikoistumismahdollisuuksien kehittämistä sekä siirtohakujen kehittämistä kansallisten kehittämishankkeiden tukemana. Tämä mahdollistaisi sen, että opiskelijat voisivat tehdä valintoja osana nykyistä opintopolkuaan sen sijaan, että he hakisivat toista opinto-oikeutta. (Moitus ym. 2020.)
Tavoiteajassa valmistumisesta palkitsemisella osaamisen tosiasiallinen taso ei nouse
Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arvioinnin (Toom ym. 2023) mukaan opintojen pakkotahtisuus ja opiskelijoiden pahoinvointi lisääntyvät, jos opintojen tavoiteajassa valmistuminen tulee vielä aiempaa keskeisemmäksi rahoituskriteeriksi. Jo nyt on olemassa korkeakoulujen yhteisesti tarjottavia opintojaksoja, joista saa opintopisteitä helposti ja opintojaksoista pääsee läpi arvaamalla. Henkilökunnan hyvinvointi ja ammattietiikka voivat olla koetuksella, jos opiskelijat pitää päästää kursseista liian helposti läpi ja hyväksyä viime hetkellä opinnäytetöitä ja muita suorituksia, jotta opiskelijat valmistuisivat tavoiteajoissa. Keskiössä ei olekaan enää mahdollisimman syvällinen oppiminen, vaan mahdollisimman helpot opintopisteet ja valmistuminen osaamisen tasosta välittämättä. Työelämä voi saada opiskelijoita, joiden valmiudet eivät ole toivotulla tasolla.
Jos suomalaisten osaamistasoa olisi tarkoitus kansallisesti nostaa, erityisesti korkeakoulujen pitäisi olla paikkoja, jossa korkeasta tasosta pidetään kiinni eikä rahoitusmallilla pidä kannustaa korkeakouluja huolehtimaan vaan valmistumisajoista, vaan ennen kaikkea syvällisestä oppimisesta ja osaamisesta. Työryhmämuistion (OKM 2024, 19) mukaan koulutustason nousun pitäisi tarkoittaa myös tosiasiallisen osaamistason nousua, jolloin on huolehdittava koulutuksen ja oppimisen laadusta. Rahoitusmallin tavoitteet ja niiden toteutumismuodot eri korkeakouluissa eivät saa vähentää tosiasiallisen osaamistason nousua.
Toiminnan laadun perusteella jaettava rahoitus konkretisoituu koulutuksessa opiskelijapalautteiden vastauksina ja työllistymisenä, joiden yhteys koulutuksen laatuun on vain välillinen. Jos koulutuksen laatua tulee nostaa, olisi tärkeää ensin määritellä, mitä OKM tarkoittaa koulutuksen laadulla ja sitten saada mukaan indikaattoreita, jotka seuraavat sitä. Karvi voisi olla määrittelyssä keskeisesti mukana.
Tavoitteellisessa suoritusajassa valmistumisen tavoite vähentää entisestään opiskelijoiden halua kansainvälisiin liikkuvuusjaksoihin, jotka ovat jo nyt monessa korkeakoulussa alhaisia (ks. Vipunen 2024; Toom ym. 2023). Kun opiskelijat eivät enää lähde kansainväliseen vaihtoon tai työharjoitteluun, opiskelijoiden kansainvälisyysosaaminen vähenee, mitä kuitenkin tarvittaisiin monikulttuurisessa ja kansainvälisessä työelämässä.
Korkeakoulujen rahoitusmallien vaikutukset korkeakoulujen toimintaa on vahvaa
Työryhmämuistion (OKM 2024, 12) mukaan rahoitusmallista ei saa muodostua korkeakoulujen toimintaa vahvemmin ohjaavaksi kuin korkeakoulu- ja tiedepoliittisista tavoitteista ja korkeakoulujen omista strategioista. Karvin vuosina 2018–2022 toteutettujen koulutusala-arvioinneissa kysyttiin OKM:n ohjauskeinojen ja rakenteiden vaikutusta ja vahvuutta neljän koulutusalan tutkinto-ohjelmien edustajilta. Kallio ym. (2022) jatkoivat ko. aineiston pohjalta analyysia, jonka mukaan OKM:n ohjauskeinoista rahoitusmalli on vahvin. Tutkimuksen mukaan korkea-asteen koulutuksen ohjausmekanismien koetun vaikutuksen ja koetun merkityksellisyyden välillä on huomattava kuilu. Tutkimuksessa huomattiin, että indikaattoreihin perustuva rahoituksen jakaminen on heikentänyt yliopistojen koettua autonomiaa. Myös muiden tutkimuksien mukaan suomalaisten korkeakoulujen rahoitusmalli on yksi EU:n tulosperustaisimmista (Kallio ym. 2022; Kallunki ym. 2019; ks. myös OKM 2024, 25).
Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arvioinnin (Toom ym. 2023) mukaan korkeakouluja huolettaa niiden rahoitus, rahoitusmallin muutokset ja korkeakoulujen välinen kilpailu opiskelijoista. Ehdotuskokonaisuudessa pitäisikin huomioida, että korkeakouluissa voitaisiin taata monipuoliset oppimismahdollisuudet kaikille sinne otetuille opiskelijoille ja opiskelijoiden kasvaminen täyteen potentiaaliinsa opintojen aikana. Opiskelijoiden opettamisen ja ohjaamisen motiivi pitäisi olla mahdollinen syvällinen osaamistaso, ei mahdollisimman nopea valmistuminen. Näin myös tieteellisiin jatko-opintoihin ja työelämään saataisiin mahdollisimman osaavia henkilöitä.
IIEP-UNESCOn tutkimuksessa arvioitiin kuutta eri kansallista instrumenttia sekä OKM:n politiikkatoimia ja niiden vaikutusta joustavien opintopolkujen kehittämiseen. Tehokkaimmin joustaviin opintopolkuihin liittyvää korkeakoulujen kehittämistyötä ovat ohjanneet yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallit ja lainsäädännön uudistaminen. Lainsäädäntömuutosten avulla on mahdollistettu korkeakoulujen välillä tapahtuva ristiin opiskelu ja lukioilta edellytetään korkeakouluyhteistyötä. Vaikuttavuutta on vahvistanut se, että rahoitusmalleja, lainsäädäntöä ja kansallisia korkeakoulupoliittisia strategisia tavoitteita on kehitetty rinnakkain ja samansuuntaisesti korkeakouluissa. Kansainvälisessä vertailussa kärkihankkeet ovat todettu vaikuttaviksi ja korkeakoulujen yhteistyötä lisääviksi, joissa on ulkoisella rahoituksella luotu työkaluja ja toimintamalleja tukemaan joustavia opintojen toteutuksia korkeakouluissa. (Moitus & Weimer 2020; ks. myös Hentilä ym. 2023.)
Opettajien ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen tärkeää
Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arvioinnin (Toom ym. 2023) mukaan vain alle puolet opettajakyselyyn vastanneista arvioi, että heillä on riittävästi työaikaa opetuksen laadukkaaseen toteutukseen. Korkeakoulujen opettajat kertoivat työajan puutteesta ja huonoista mahdollisuuksista keskittyä hyvään opettamiseen ja syvällisen oppimisen tukemiseen. Suurin osa korkeakoulun rahoitusmallin vaikutuksista kasaantuukin opettajien harteille. Korkeakouluissa pitäisikin resursoida tarpeeksi opetusta, koulutusta ja niiden tukipalveluita, jotta hienot tavoitteet eivät vain lisäisi henkilökunnan ja opiskelijoiden pahoinvointia.
Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arvioinnin (Toom ym. 2023) mukaan opettajien ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen ja pedagoginen johtaminen ovat tärkeitä. Korkeakoulujen tulee tukea opettajien työhyvinvointia osallistavalla ja systeemisellä pedagogisella johtamisella ja opiskelijoiden opiskeluhyvinvointia monipuolisin oppimislähtöisen opetuksen ja ohjauksen keinoin. Näihin kannustepalkkioiden ja tuloksellisuusrahan suuntaaminen on tarkoituksenmukaista. Olisi hienoa, jos tuloksellisuusrahalla voitaisiin palkita myös korkeakoulujen ja korkeakoulusektoreiden välistä toimintaa sekä opiskelijoiden kansainvälisyys- ja muun osaamisen kasvattamisesta.
Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arvioinnin (Toom ym. 2023) mukaan korkeakoulun kehittämisen tulee kaikilla eri systeemisillä tasoilla perustua tutkimus-, arviointi- ja ennakointitietoon. Työryhmän ehdotus syvällisemmästä isoista järjestelmätason muutostarpeista onkin kannatettava.
Useissa Karvin arvioinneissa on noussut esiin, että osaamisperustaisuus tulee nostaa jatkuvan oppimisen ja joustavien opintopolkujen kehittämisen keskiöön. Esimerkiksi kauppatieteellisen alan (Wallenius ym. 2020) ja tekniikan alan arviointien (Pirttilä ym. 2020) mukaan korkeakoulujen nykyisen toimintalogiikan tulisi muuttaa tutkintojen ja opintojen tuottajasta osaamisen kehittäjäksi. Tämän ajattelun vahvistaminen kansallisen tason koulutuspoliittisessa tavoitekeskustelussa tukee jatkuvaa oppimista. Joustavat opintopolut korkeakoulutuksessa -arvioinnissa (Moitus ym. 2020; Moitus & Weimer 2020) todettiin, että joustaviin opintopolkuihin liittyy mahdollisuuksia, joiden avulla voidaan vastata kasvaviin haasteisiin: väestörakenne ja pienenevät ikäluokat, työvoiman osaamisen päivittäminen ja uudistaminen sekä yhdenvertaisuus. Joustavat opintopolut korkeakoulutuksessa -arvioinnin mukaan joustavien opintopolkujen käsite sekä siihen liittyvät tavoitteet, kehittämiskeinot ja seuranta tulisi määritellä yhtenä kokonaisuutena. (Moitus ym. 2020.)
Lähteet
Hentilä, H.-L., Jalonen, H., Lainpelto, E., Risku, P., Viskari, K., Värri, K., Nurkka, N., Huusko, M., Karvonen, A. & Vahtivuori-Hänninen S. 2023. Korkeakoulutuksen kärkihankkeiden 2017–2022 arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 23.
Huusko M., Moitus S., Mustonen K., Nordblad M. ja Väätäinen H. 2022. Laatua kehittämässä. Yhteenveto korkeakoulujen kolmannen kierroksen auditoinneista vuosina 2018–2022. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Tiivistelmät 14.
Kallio, T. J., Kallio K.-M., Huusko, M., Pyykkö, R. & Kivistö, J. 2022. Balancing between Accountability and Autonomy: The Impact and Relevance of Public Steering Mechanisms within Higher Education. Journal of Public Budgeting, Accounting & Financial Management 34 (6), 46-68.
Kallunki, J., Kivistö, J. & Kohtamäki, V. 2019. Funding of higher education (Finland). In J. Kauko & W. J. Jacob (Eds.) Bloomsbury Education and Childhood Studies. Bloomsbury Academic: London.
Konkola, K., Hauta-aho H., Hiilamo H., Karttunen M., Niemi, J., Tuominen M., Huusko M. & Väätäinen H. 2021. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisuja 14.
Moitus, S. & Weimer, L. 2020. Suomen maaraportti: Joustavat opintopolut korkeakoulutuksessa. Policy brief opetus- ja kulttuuriministeriölle ja suositukset korkeakouluille 1.10.2020.
Moitus, S., Weimer, L. & Välimaa, J. 2020. Flexible learning pathways in higher education. Finland’s country case study for the IIEP-UNESCO SDG4 project in 2018–2021. Kansallinen koulutuksen arvointikeskus. Julkaisut 12.
OKM 2024. Ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen valtakunnallisten rahoitusmallien uudistamiseksi vuodesta 2025 alkaen. Työryhmämuistio. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 4.
Pirttilä, A., Silvén, O., Harrikari, H., Joukkola, E., Juvonen, L., Kontio, J., Rehn, A. & Leppänen, O. 2020. Tekniikan korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisuja 3.
Seppälä, U., Kivistö, J., Joas, M., Kaikkonen, V., Rantanen, T., Rantanen, T., Tiilikainen T. & Nordblad M. 2020. Yhteiskuntatieteellisen korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisuja 2.
Seuri, A. & Vartiainen, H. 2018 Yliopistojen rahoitus, kannustimet ja rakennekehitys. Talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportti. Tammikuu 2018.
Toom, A., Heide, T. Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N., Vahtivuori-Hänninen, S. & Karvonen, A. 2023. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 22.
Vipunen 2024. Opetushallinnon tilastopalvelu.
VN 2023. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke. Loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö. Valtioneuvoston julkaisuja 15.
Wallenius, J., Ojasalo, K., Friman, M., Hallikainen, M., Kallio, T. J., Sandström, J., Tuuliainen, M. & Mustonen, K. 2020. Kauppatieteiden ja liiketalouden korkeakoulutuksen arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisuja 4.