OPSien sisällöissä riittää vielä keskusteltavaa
Hannele Cantell, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
OPSien käyttöönotto on paikallisesti sitä helpompaa, mitä selkeämpi valtakunnallinen OPS on. Karvin OPS-arviointi on ollut minulle aitiopaikka, sillä olin mukana laatimassa valtakunnallisia opetussuunnitelmia. Arviointi on tarjonnut mahdollisuuden laatimistyön reflektointiin: missä on onnistuttu ja mitä olisi pitänyt tehdä paremmin. Olen toki tietoinen, että käyttöönotossa voi silti ilmetä monia ongelmia, vaikka OPS olisi kuinka hyvä.
OPS-arviointi on ollut kiinnostava myös opettajankouluttajan työni vuoksi. Kokoushuone Helsingin Postitalolla on tullut tutuksi näiden useamman vuoden aikana, kun arviointi on ollut käynnissä ja olen saanut työstää sitä eteenpäin yhdessä karvilaisten sekä muiden arviointiryhmän jäsenten kanssa. Käsittelen tässä tekstissä OPS-arvioinnin tuloksia ja kehittämissuosituksista, jotka puhuttelevat minua opettajankouluttajana.
Opetussuunnitelmassa käytettävien käsitteiden selkeys. OPS-arvioinnissa suositeltiin, että OPSien perusteissa esiintyviä monitulkintaisia käsitteitä tulisi selkeyttää. Selkeyteen vaikuttaa asiakirjan muotoilujen lisäksi se, kuinka aktiivisesti käsitteistä keskustellaan. Opettajankouluttajana ajattelisin, että käsitteiden merkitysten avaamista ei kannata jättää täydennyskoulutukseen, vaan asia tulisi huomioida jo opettajien peruskoulutuksessa. Opetussuunnitelmien sisältöjen ja OPS-prosessin käsittely on tärkeä yliopistojen opettajankoulutuksen tehtävä. Erityisesti aineenopettajaopiskelijoiden osalta yhden vuoden kasvatustieteen opinnot ovat tiiviit ja monissa yliopistoissa täyteen tupatut. Siksi voi olla vaarana, että esimerkiksi maantieteen opettajaopiskelija oppii tuntemaan hyvin maantieteen opetussuunnitelman perusteet, mutta monilukutaito ja muut OPSin yleisen osion normit ja käsitteet jäävät vieraammiksi.
Eniten sekaannusta ovat aiheuttaneet laaja-alainen osaaminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet. Sen lisäksi, että ne sekoitettiin toisiinsa, niiden merkitys jäi monelle hämäräksi. OPSissa ja opettajankoulutuksessa laaja-alaisuus ja monialaisuus tulisi niin sanotusti vääntää rautalangasta. Vastuu on niin OPH:lla kuin opettajankouluttajillakin. Opiskelijoiden olisi tärkeää päästä suunnittelemaan ja opetusharjoittelun aikana myös toteuttamaan monialaisia oppimiskokonaisuuksia yhdessä eri aineiden opiskelijoiden kanssa. Käsitteiden määrittely onnistuu vain riittävästi harjoittelemalla ja keskustelemalla. Erityisesti laaja-alaisen osaamisen edistäminen edellyttää sen ymmärtämistä. OPS-perusteiden luonnosvaiheessa ja käyttöönoton alussa törmäsi esimerkiksi siihen, että laaja-alaisuuteen liitettiin vain monilukutaito, vaikka siihen liittyy paljon muutakin.
Yhteiskunnallisesti ja koulutuspoliittisesti minusta puhuttelevin OPS-arvioinnin tulos ja siihen liittyvä suositus liittyy OPSien käyttöönoton resursointiin. Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden laadintaprosessiin käytettiin useita vuosia aikaa, lukuisia kokouksia ja valtavasti ajattelupotentiaalia. Sen sijaan paikallisella tasolla ollaan OPS-arvioinnin mukaan tyytymättömiä siihen, ettei kaikkialla ollut mahdollisuuksia varata riittävästi aikaa ja rahaa OPSin käyttöönottoon. Motivaatiotakaan ei aina ollut riittävästi, mikä on erillinen ongelmansa.
Resurssien puute on surullista ja tuntuu turhauttavalta. Huolella tehty OPS ei pääse loistoonsa, jos johdolla ja opettajilla ei ole riittäviä mahdollisuuksia omaksua OPSin henkeä, käsitteitä ja konkreettisia uudistuksia. Aivan keskeisessä roolissa ovat esiopetusyksiköiden johtajat ja koulujen rehtorit. Uskon, että heillä on avaimet käsissään siihen, että henkilökunta saadaan koulutettua sekä motivoitua uusiin ajatuksiin. Hyvän talous- ja henkilöstöjohtamisen rinnalla tulee aina olla pedagoginen näkemys, suorastaan intohimo. Tässä onkin opettajankoulutukselle vielä yksi haaste: meidän tulisi kehittää pedagogisen johtamisen koulutusta. Vain sen turvin suomalainen koulutus tulee jatkossakin olemaan laadukasta.
Hannele Cantell
Hannele Cantell on Helsingin yliopiston yliopistonlehtori. Hän toimi Karvin OPS-arvioinnissa arviointiryhmän jäsenenä.
Tässä blogikirjoitusten sarjassa julkaistaan arviointiryhmän jäsenten ja Karvin OPS-arvioinnin projektipäälliköiden kirjoitukset ajatuksistaan ja kokemuksistaan OPS-arviointimatkan varrelta.
OPS-arviointi 2016–2020 -hankkeessa seurattiin esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden käyttöönoton etenemistä ja tavoitteiden saavuttamista edistäviä ja estäviä tekijöitä vuodesta 2017 vuoteen 2019. Nelivuotisessa hankkeessa syvennyttiin esi- ja perusopetuksen järjestäjien, esiopetusyksiköiden ja koulujen näkemyksiin opetussuunnitelmista koulutuksen kehittämisen välineinä. Arviointitulokset osoittavat, että uudistusten keskeisten käsitteiden avaamiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota opetussuunnitelmien käyttöönoton ohjauksessa, tuessa ja koulutuksessa niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla. Tukea ja täydennyskoulutusta tarvitaan sekä käyttöönoton alussa että sen edetessä.
Karvin asiantuntijoiden tukena toimi koko OPS-arvioinnin toteuttamisen ajan arviointiryhmä. Arviointiryhmän puheenjohtaja Peter Johnson, arviointiryhmän jäsenet Hannele Cantell, Päivi Koivisto, Gun Jakobsson ja Jorma Väänänen sekä projektipäälliköt Jaana Saarinen ja Salla Venäläinen reflektoivat OPS-arvioinnin tuloksia ja kehittämissuosituksia eri näkökulmista blogikirjoituksissaan. Kirjoittajat avaavat näkemyksiään ja kokemuksiaan suomalaisesta koulutuksesta ja koulutuksen ohjausjärjestelmästä.
OPS-arvioinnin raportti Näkökulmia OPS-arviointiin julkaistiin joulukuussa 2021. Lue lisää arvioinnista.