Opetussuunnitelmauudistus näkyy esiopetuksen arjessa – haasteita silti riittää

Blogi Esi- ja perusopetus

Päivi Koivisto, varhaiskasvatuksen palvelujohtaja, Jyväskylä

Matka OPS-arvioinnin äärellä yhtenä arviointiryhmän jäsenistä on ollut äärettömän mielenkiintoinen. Saimme perehtyä syvällisesti laajaan arviointiaineistoon, tutustua esiopetusyksiköiden ja koulujen arkeen sekä käydä monia avartavia keskusteluja niin kentän väen kuin asiantuntijaryhmän jäsenten kesken. Matkan päättyessä kokoan tähän joitakin ajatuksiani esiopetuksen opetussuunnitelmatyöstä ja arvioinnin tuloksista.

Esiopetuksen järjestäjät ja esiopetuksen henkilöstö ovat pääosin tyytyväisiä EOPS 2014:n sisältöihin, ja asiakirjan koetaan ohjaavan hyvin toimintaa arjen työn tasolla. Näin voi todeta OPS-arvioinnin tulosten perusteella. Tulokset kertovat esiopetuksen henkilöstön hyvästä pedagogisesta osaamisesta ja työmotivaatiosta sekä työhön sitoutumisesta, jota hyvä johtaminen ja ilmapiiri tukevat. Toiminnallisuus, tutkiva oppiminen, liikkuminen ja osallisuus ovat lisääntyneet, ja tämä näkyy lasten oppimisen ilona.

Vaikka esiopetussuunnitelman perusteet näyttävät toteutuvan kokonaisuudessaan hyvin, nähtävissä on huomattavaa kunta- ja yksikkökohtaista vaihtelua. Huolestuttavaa on, että kaikki esiopetusikäiset lapset eivät välttämättä ole yhdenvertaisessa asemassa alueellisten ja yksiköiden välisten erojen takia. Tämä asettaa merkittävän haasteen esiopetuksen kehittämiselle.

Eroja selittänee muun muassa kelpoisen esiopetushenkilöstön puute osassa kuntia ja alueita. Myös kuntatalouden tilanne vaikuttaa resursointiin eli esimerkiksi sijaisten tai varahenkilöiden, erityisopettajien ja -avustajien palkkaamiseen sekä tiloihin, välineisiin ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Toimintakulttuurisia eroja selittää jossain määrin esiopetuksen järjestäminen sekä päiväkodeissa että koulujen yhteydessä. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan esiopetuksessa käytetään varhaiskasvatukseen soveltuvaa pedagogiikkaa. Tämän toteutuminen päiväkodeissa on luontevaa, mutta koulujen yhteydessä järjestettävässä esiopetuksessa varhaiskasvatuksen pedagogiikan omaleimaisuus saattaa liiaksi jäädä koululle ominaisen toimintakulttuurin ja pedagogiikan varjoon. Selvästi on kuitenkin nähtävissä myös kulttuurien yhtenäistymistä ja hyväksi koettujen toimintamallien omaksumista myös esiopetuksesta ja varhaiskasvatuksesta perusopetukseen.

Päiväkodeissa järjestettävää esiopetusta puoltaa se, että useimmat lapset tarvitsevat esiopetuksen lisäksi varhaiskasvatusta vanhempien työssäkäynnin, opiskelun tai perheen muun tilanteesta vuoksi. Mikäli esiopetus järjestetään päiväkodissa, lapsi voi jatkaa samassa ryhmässä koko päivän. Sen sijaan koulujen yhteydessä järjestettävässä esiopetuksessa olevilla lapsilla saattaa päivän aikana olla useita siirtymiä ja ryhmiä. Erityisen haasteen tuo esiopetuksen yhdistäminen lapsen vuorohoidon tarpeeseen. Edellä mainitut asiat vaikuttavat esiopetusryhmien rakenteisiin, ryhmäkokoihin sekä esiopetuksen aikatauluihin ja sisältöihin, millä taas on vaikutusta opetussuunnitelmien toteutumiseen arjessa. Esiopetuksen tavoitteiden pitäisi järjestämispaikasta riippumatta toteutua siten, että lapsen päivästä muodostuu eheä kokonaisuus, joka tukee lapsen hyvinvointia ja oppimista.

OPS-arvioinnin mukaan laaja-alaisen osaamisen ja oppimiskokonaisuuksien toteuttaminen ovat monissa esiopetusyksiköissä hyvällä alulla. Kaikkialla näiden pedagogisten käsitteiden keskeinen merkitys ei kuitenkaan näytä vielä täysin selkeytyneen niin, että esiopetus olisi kokonaisluonteeltaan eheytettyä perusteiden mukaisesti. Uusien käsitteiden haltuunotto vaatii runsaasti yhteistä keskustelua, pohdintaa, uuden oppimista ja vanhan poisoppimista. Usein kuulee todettavan, ettei esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet ole muuttanut mitään esiopetuksen arjessa, ja kuinka samalla tavalla on toimittu jo aiemmin. Kuitenkin OPS-arvioinnin tulokset osoittavat, että osassa esiopetusyksiköitä on toteutettu esimerkiksi vain kaksi eheytettyä oppimiskokonaisuutta vuoden aikana.

Esiopetuksen opetussuunnitelman toteutuminen vaatii paikallisella tasolla ja esiopetusyksiköissä selkeän, pitkäjänteisen ja kiireettömän suunnitelman, joka aikataulutetusti ohjaa paikallisen suunnitelman laatimista, osaamisen kehittämistä ja resursointia sekä vastuuttaa eri tahoja yhteiseen työhön. Jokaisen työntekijän on päästävä osalliseksi OPS-työhön.

Esiopetus sijoittuu varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen välimaastoon, ja siksi opetussuunnitelman toteuttamisessa on otettava huomioon jatkumo varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen. Opetussuunnitelmaprosessien tavoitteena on ollut tukea yhtenäisen oppimisen polun kehittämistä, mikä näkyykin perusteasiakirjojen yhdensuuntaisina linjauksina ja tavoitteina. Oppimisen polun jatkumoa on vahvistettu myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden valmistelussa. Yhtenäisen opinpolun kehittäminen varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja perusopetukseen on yksi keskeinen tavoite valtakunnallisesti ja paikallisesti. Opetussuunnitelmat antavat kunta- ja yksikkötasolla hyvän perustan konkreettisille toimenpiteille ja ratkaisuille, joilla yhtenäinen opinpolku turvataan.

Opetushallituksen olisi hyvä selkeyttää käytettyjä käsitteitä ja huolehtia opetussuunnitelman käyttöönoton jälkeisestä tuesta. Jatkossa paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön tarvitaan selkeämpää ohjeistusta ja jonkinlaista konkreettista mallia tai ”master-plania”, joka viitoittaisi tietä onnistuneeseen prosessiin. Tarvittaessa paikallistasolla voisi olla käytettävissä ns. OPS-sparraajia, jotka tulisivat avuksi käsitteiden selkeyttämiseen ja pohdintaan. Resursointi ei saisi jäädä pelkästään kuntien vastuulle, vaan OPS-työlle on varattava riittävästi valtakunnan tasollakin rahoitusta. Näin pystymme edistämään laadukkaan esiopetuksen ja yhtenäisen opinpolun yhdenvertaista toteutumista koko maassa.

Päivi Koivisto

Päivi Koivisto on jyväskyläläinen varhaiskasvatuksen palvelujohtaja. Hän toimi Karvin OPS-arvioinnissa arviointiryhmän jäsenenä. 

Tässä blogikirjoitusten sarjassa julkaistaan arviointiryhmän jäsenten ja Karvin OPS-arvioinnin projektipäälliköiden kirjoitukset ajatuksistaan ja kokemuksistaan OPS-arviointimatkan varrelta. 

OPS-arviointi 2016–2020 -hankkeessa seurattiin esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden käyttöönoton etenemistä ja tavoitteiden saavuttamista edistäviä ja estäviä tekijöitä vuodesta 2017 vuoteen 2019. Nelivuotisessa hankkeessa syvennyttiin esi- ja perusopetuksen järjestäjien, esiopetusyksiköiden ja koulujen näkemyksiin opetussuunnitelmista koulutuksen kehittämisen välineinä. Arviointitulokset osoittavat, että uudistusten keskeisten käsitteiden avaamiseen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota opetussuunnitelmien käyttöönoton ohjauksessa, tuessa ja koulutuksessa niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla. Tukea ja täydennyskoulutusta tarvitaan sekä käyttöönoton alussa että sen edetessä.

Karvin asiantuntijoiden tukena toimi koko OPS-arvioinnin toteuttamisen ajan arviointiryhmä. Arviointiryhmän puheenjohtaja Peter Johnson, arviointiryhmän jäsenet Hannele Cantell, Päivi Koivisto, Gun Jakobsson ja Jorma Väänänen sekä projektipäälliköt Jaana Saarinen ja Salla Venäläinen reflektoivat OPS-arvioinnin tuloksia ja kehittämissuosituksia eri näkökulmista blogikirjoituksissaan. Kirjoittajat avaavat näkemyksiään ja kokemuksiaan suomalaisesta koulutuksesta ja koulutuksen ohjausjärjestelmästä. 

OPS-arvioinnin raportti Näkökulmia OPS-arviointiin julkaistiin joulukuussa 2021. Lue lisää arvioinnista. 

Keskustele kirjoituksesta Karvin Facebook-sivulla