Opettajan ajatuksia: Hymyilyttävän positiivinen arviointi

Muistatko ne hetket, kun olet saanut kannustavaa ja myönteistä palautetta? Tilanteet, kun joku on huomannut, että onnistut ja osaat, ja sanoittaa sen sinulle. Tunne, joka niihin hetkiin kiteytyy, on usein aika ihastuttava ja hyvää mieltä tuova.

Koulumaailmassa arviointi ja palautteen anto näkyvät monin eri tavoin. On suullista ja kirjallista palautetta, lukuvuositodistuksia, Wilma-merkintöjä, itsearviointia ja vertaisarviointia, arviointikeskusteluja, lähtötason arviointia, oppimisen ja osaamisen arviointia, numeerisia arvosanoja, sanallisia arvioita, jättimäinen määrä kaikenmoista ja monenlaista. Se, minkälaista arviointia ja palautetta oppilas koulusta saa, on olennaista. 

Sillä on väliä. 

Sillä on merkitystä.

Oppilaan arvioinnin tärkeänä tavoitteena ja tehtävänä on ohjata oppilaan kehitystä ja oppimista. Arviointi auttaa oppilasta ymmärtämään vahvuutensa ja kehityskohteensa, ja toki se samalla tarjoaa opettajalle tietoa opetuksen kehittämiseen sekä pyrkii varmistamaan opetuksen laadun ja yhdenvertaisuuden.

Positiivinen arviointi ei ainoastaan vahvista oppilaan itseluottamusta, vaan myös edistää oppimisprosessia ja auttaa rakentamaan luottamusta opettajan ja oppilaan välille. Kun oppilas saa säännöllistä myönteistä palautetta, hän voi kokea itsensä arvostetuksi ja motivaatio oppimiseen kasvaa. Kannustavalla ja hyvän huomaavalla luokkahuoneella on usein suuri merkitys oppilaan kouluviihtyvyyteen, mikä taas lisää hänen kykyään ja haluaan oppia sekä toimia tavoitteiden mukaisesti. Hyvä ruokkii hyvää, ja oppilaat, jotka saavat positiivista palautetta, helpommin osaavat ja haluavat antaa sitä eteenpäinkin. Näin arviointi ei ole ainoastaan mittari, vaan myös voimavara. Se, että sinut nähdään ja kuullaan hyvässä ja positiivisessa valossa, on merkityksellistä. Ei pelkästään koulumaailmassa, vaan kaikkialla, työelämässä ja vapaa-ajallakin; kannustavat sanat voimaannuttavat ja ilostuttavat! Ne antavat lisäbuustia jatkaa hyvällä energialla, kokeilla uutta ja kehittyä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Olen toiminut luokanopettajana yli 10 vuoden ajan, jonka myötä oppilaiden arviointi on tullut itselleni tutuksi. Koen, että yksi opettajavahvuuksistani on halu keskittyä positiiviseen arviointiin sekä taito antaa sitä. On tosiasia ja harmillista, että opettajien työmäärä on suuri; aina ei välttämättä tunnu siltä, että kouluarjessa palautteen antoon olisi laittaa yhtään minimiä enempää aikaa ja mahdollisuuksia. Ei kiva. Opettajana olen kuitenkin kokenut tärkeäksi rajata omaa työmäärääni jostain muualta kuin myönteisen palautteen annosta. Koenumerot ja todistusten arvosanat ovat yksi palanen oppilaan arviointia, mutta näiden lisäksi olen pitänyt valtavan tärkeänä oppilaan osaamisen ja edistymisen sanoittamista toki niin oppitunneilla, oppituntien aikana kuin ehdottomasti myös Wilman tuntimerkintöjen ja viestien kautta. Olen nähnyt Wilman vihreiden plussien ja kannustavien sanojen arvon niin oppilaalle itselleen kuin myös hänen kotiväelleen. Positiiviset merkinnät luovat ennen kaikkea hyvää fiilistä ja hyvä fiilis taas luo loisteliaita mahdollisuuksia oppimiselle, jes! 

Eeen kestä! Autoit luokkakaveria matikan tunnilla niin ystävällisesti ja upeasti kannustaen! Ope on ylpeä susta! 

Äikän kielioppitehtävät tuntuivat sinusta tänään hankalilta, mutta otit hienosti apua vastaan ja yritit aivan älyttömän sinnikkäästi. Saitkin monta tehtävää tehtyä! Hyvä sinä! Jeii!

Olit harjoitellut ahkerasti musan nuottimerkintöjä ja osoitit tunnilla osaamisesi! Super! Jatka samaan malliin!

Opettajana ajattelen, että positiivisen palautteen anto palautuu kouluun ja koulun arkeen moninkertaisena ilona ja hyötynä: oppilaat ovat tyytyväisempiä, huoltajat ovat tyytyväisempiä, opettaja on tyytyväisempi. Oppimista tapahtuu! Ihanaa! Kaikki voittavat!

Positiivinen ja myönteinen arviointi ei sulje pois rakentavan kritiikin, kehityskohteiden tunnistamisen ja korjaavan palautteen annon merkitystä; niillekin on aivan ehdottomasti aikansa ja paikkansa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että oppilaat, joilla on haasteita oppimisessa tai muita tuen tarpeita, voivat saada koulusta suhteettoman paljon negatiivista ja lannistavaa palautetta sekä ”huonoja” Wilma-merkintöjä: merkintöjä asioista ja tilanteista, jotka ovat menneet pieleen tai joissa olisi parannettavaa. Riskinä on, että etenkin nämä oppilaat saattavat kokea koulumaailmassa kehuvajetta, joka voi johtaa arvostuksen ja nähdyksi tulemisen hakemiseen haitallisilla tavoilla, kuten häiriökäytöksellä tai liiallisella miellyttämisellä. Negatiivisten huomautusten korostuminen Wilmassa tai muualla ei varmasti tee hyvää kenenkään itsetunnolle, motivaatiolle ja kouluviihtyvyydelle. Lannistava palaute voi viedä oppilaan innostuksen ja toimia oppimisen esteenä. Positiivinen arviointi keskittyy oppilaan vahvuuksiin ja edistymiseen, ei haasteisiin. 

Arviointi on parhaimmillaan lempeää myötätuulta oppimiselle, kasvulle ja kehitykselle. Se ei määrittele oppijaa, vaan näyttää suuntaa ja kertoo, mitä kohti kannattaa jatkaa. Ilon ja hymyjen kautta!