Erilaisia elämäntilanteita ja jaettua huolta – nostoja Kuulunko mä? -webinaarista

Blogi
Kuvituskuva.
Kuva: Linda Saukko-Rauta/Redanredan

Karvi järjesti huhtikuun viimeisellä viikolla webinaarin opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opiskelun tuen tarpeista poikkeusaikana ja sen jälkeen. Tilaisuudessa esiteltiin ajankohtaisia tuloksia poikkeusolojen vaikutuksista tehdyistä arvioinneista ja selvityksistä, mutta lisäksi tavoitteena oli keskustella aiheesta opiskelijoita ja heidän parissaan toimivia sidosryhmiä kuullen ja tuoda näin esiin mahdollisia erilaisia näkökulmia. Itse osallistuin webinaariin keskusteluosuuteen opiskelijana ja olin siis yksi niistä panelisteista, joka kertoi niin omia kuin yleisesti opiskelijoiden kokemuksia poikkeusoloista. Tilaisuuden aikana oli hienoa huomata, kuinka keskusteluissa päästiinkin hyvin pureutumaan sekä opiskelijoiden että koulutuksen kentän kokemuksiin poikkeusolojen vaikutuksista. Näkökulmia ja mielipiteitä oli erilaisia, mutta keskustelu oli rakentavaa, ja sen pohjalta tunnistettiin useita yhteisiä huolenaiheita.

Polarisoituneita kokemuksia, erilaisia elämäntilanteita

Tilaisuuden puheenvuoroissa nousivat esiin opiskelijajoukon sekä oppilaitosten moninaiset kokemukset poikkeusoloista ja niiden vaikutuksista. On paljon niitä opiskelijoita, joita poikkeusolot ovat kuormittaneet suuresti ja jotka ovat kärsineet erityisesti yhteisöllisyyden puutteesta. Toisaalta moni on myös kokenut saamansa tuen hyväksi, eivätkä poikkeusolot ole aiheuttaneet kohtuuttoman suurta kuormitusta.

Kokemusten polarisoituminen oli teema, joka kulki mukana läpi koko webinaarin ja eri puheenvuorojen. Kaikkia opiskelijoita ei voi niputtaa yhteen, eivätkä kaikki hyödy samanlaisista tukitoimista. Mielestäni onkin tärkeää kiinnittää huomiota opiskelijoiden yksilöllisiin kokemuksiin ja erilaisiin elämäntilanteisiin sekä toisella asteella että korkeakouluissa, niin nyt epidemian aikana kuin sen jälkeenkin.

Polarisaatiosta ja kokemusten moninaisuudesta kertonee myös se, että selvitysten perusteella on kuitenkin runsaasti opiskelijoita, jotka eivät ole kokeneet kuormituksen lisääntyneen. Osa opiskelijoista voi kokea verkon kautta osallistumisen, niin opiskeluun kuin tapahtumiin, jopa helpompana kuin perinteisen osallistumisen. Myös oppilaitosten tuki on ollut hyvää; esimerkiksi ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista suuri osa koki saadun tuen hyväksi. Tässä kohtaa on kuitenkin mielestäni hyvä suhtautua kriittisesti siihen, millainen vastaajajoukko selvityksissä on ollut. Kuten myös keskusteluissa nostettiin esiin, on vastaajajoukossa varmasti aliedustettuna ne opiskelijat, joilla on ollut suurimpia vaikeuksia tai jotka ovat pudonneet kokonaan kontaktien ulkopuolelle. He tuskin ovat vastanneet vapaaehtoisiin kyselyihinkään.

Korkeakoulujen puolella järjestäjät kertoivat panostaneensa erityisesti uusien opiskelijoiden vastaanottoon. Uudet opiskelijat, jotka ovat mahdollisesti muuttaneet uuteen kaupunkiin ensimmäistä kertaa yksin asumaan, ovat olleet tilanteessa vaikeassa asemassa. Onkin hyvä, että korkeakoulut kertovat panostaneensa juuri näihin opiskelijoihin. Koulujen ”viralliset” toimet ovat kuitenkin vain osa uusien opiskelijoiden sopeutumista ja liittymistä yhteisöön. Monet tapahtumat ovat olleet täysin tauolla jo reilun vuoden ajan, millä on varmasti ollut suuria vaikutuksia yhteisöllisyyden syntymiseen. Myös muiden opiskelijoiden kanssa keskustellessani on tämä huoli uusista opiskelijoista noussut esiin.

Niin muissa keskustelijoissa kuin itsessänikin huolta tuntui herättävän erilaisten opiskelijoiden ja tilanteiden huomioiminen. Vaikka kaikki ovat joutuneet vuoden aikana uusiin tilanteisiin, ei vuosi ole kohdellut kaikkia tasaveroisesti. Erilaisten vaikutusten tunnistaminen ja tunnustaminen erilaisille ja erivaiheisille opiskelijoille on tärkeää myös koronan väistyttyä. Takaisin lähiopetukseen palatessa on tärkeää kontaktoida kaikki opiskelijat ja kuulla heidän kokemuksiaan poikkeusajasta. Jään siis odottamaan yhteydenottoa myös omalta oppilaitokseltani.

Kuvituskuva.
Kuva: Linda Saukko-rauta/Redanredan

Kasaantunutta kuormitusta

Ongelmien ja kuormituksen kasaantuminen on toinen teema, joka toistui useasti keskusteluissa ja puheenvuoroissa. Toisella asteella huolta herättää juuri ne opiskelijat, joihin ei etäopetuksen aikana ole saatu ollenkaan kontaktia, tai jotka ovat sen aikana pudonneet pois kontaktien piiristä. Ongelmat kasaantuvat helposti opiskelijoille, joilla niitä on jo ennestään ollut esimerkiksi jaksamisen kanssa.

Korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyspalvelujen kysyntä on puolestaan ollut selkeässä kasvussa jo viimeisten viiden vuoden aikana. Kasvu on jatkunut jyrkkänä myös koronavuonna 2020. Tähän nähden yllättävää oli, että tilaisuudessa kyselynsä tuloksia esitellyt YTHS kertoi palveluiden kysynnän vaihdelleen korona-aikana. Tänä keväänä kysyntä on jopa vähän laskenut.

Keskusteluissa tuotiin esiin huoli myös vanhempien korkeakouluopiskelijoiden jaksamisesta. Itseohjautuvuuden vaatimus opiskeluissa on suuri, ja samalla iso osa yhteisöllisyyden mahdollisuuksista on kadonnut luentojen ja tapahtumien karsiutuessa minimiin. Opiskelujen siirtyessä kotiin sekä kirjastojen ja yliopiston tilojen sulkeutuessa myös vapaasti rakentuvan yhteisöllisyyden mahdollisuudet ovat lähestulkoon kadonneet.

Vaikka monet tehdyt toimet ja odotus tilanteen helpottumisesta lähiaikoina herättävät toiveikkuutta, vaikuttaa koronaepidemia vielä pitkälle tulevaisuuteen. Tämän tunnustaminen ja muistaminen onkin ensisijaisen tärkeää niin oppilaitosten, opiskelijahuollon, päättäjien kuin itse opiskelijoiden puolesta. Niin konkreettisia tukikeinoja yhteiskunnan taholta kuin myös armollisuutta itseä kohtaan tarvitaan vielä pitkään.

 

Kuulunko mä? -webinaari oli osa Karvin osallistumista Hyvin sanottu -hankkeeseen, joka pyrkii vahvistamaan suomalaista keskustelukulttuuria ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Tilaisuudessa arviointituloksia poikkeusolojen vaikutuksista esiteltiin Karvin kahdesta eri hankkeesta (Poikkeuksellisten opetusjärjestelyjen vaikutukset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen sekä Opiskelijoiden kasvu aktiivisiksi ja kriittisiksi kansalaisiksi toisella asteella) opiskelijoiden hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden näkökulmasta. Puheenvuorot pitivät myös Helsingin kaupungin toisen asteen opiskelijahuollon päällikkö Hanna Kaunisto sekä YTHS:n opiskeluyhteisötyön koordinaattori Jonna Kekäläinen. Pääpaino tilaisuudessa oli keskustelulla ja opiskelijoiden äänen kuulemisella.

Webinaarin tallenteen näet Karvin YouTube-kanavalta.

Keskustele kirjoituksesta Karvin Facebook-sivulla