Opiskelijan näkökulma: Humanistisen alan kansainvälistyminen on opiskelijan vastuulla

Blogi Korkeakoulutus
Ihmisjoukko seisoo piirissä ja ojentavat kätensä piirin keskustaa kohti.
Kuva: Rawpixel.com/Shutterstock.com

opiskelija Sini Saarinen, Turun yliopisto

Humanistisen alan opiskelijana saan paljon koulutukseltani, kuten vahvan substanssiosaamisen, kyvyn hahmottaa kokonaisuuksia ja ajatella kriittisesti. Toivomisen varaa on kuitenkin kansainvälisen osaamisen kanssa, kuten humanistisen alan korkeakoulutuksen arvioinnissa (2020) todetaan. Yksi raportin suosituksista on, että kansainvälisyyden tulee läpäistä humanistisen alan tutkinnot nykyistä kattavammin ja syvällisemmin.

Arvioinnin suosituksia voidaan ylipäätään hyödyntää koulutuksen, koulutustarjonnan ja ohjausjärjestelmien kehittämisessä. Lähtökohtaisesti tämä kuulostaa korkeakoulun opetuksen kehittäjien työltä ja kiinnostuksen kohteelta, mutta myös riviopiskelijalle raportin tuloksista on hyötyä. Vaikka itse olen ollut mukana opiskelijana kehittämässä koulutusta yliopistoni hallinnossa ja tekemässä humanistisen alan arviointia, koen tuloksilla olevan merkitystä myös arkiseen aherrukseeni opintojen parissa. Erityisesti haluan pysähtyä pohtimaan arvioinnin tuloksia kansainvälisyyteen liittyen opiskelijan näkökulmasta. Pohdinnan arvoista on myös, mitä kotikansainvälistyminen tarkoittaa ja mistä sitä löytää.

Osaamisen tunnistaminen on välttämätöntä

Kansainvälistyminen koulutuksessa nähdään arvioinnin mukaan moninaisena humanistisella alalla. Kansainvälistymiseen korkeakouluissa kuuluvat muun muassa opiskelijoiden vaihto-ohjelmat ja harjoittelu ulkomailla, kansainvälinen opetushenkilökunta, henkilökunnan kansainväliset jaksot ulkomailla sekä kansainvälistymiseen liittyvä koulutus. Tavat kansainvälistyä ovat moninaiset, mutta usein kansainvälistyminen tarkoittaa ulkomaille lähtemistä. Mikäli katsotaan tarkemmin esimerkiksi vuonna 2018 ulkomailla suoritettujen opintopisteiden osuutta kaikista yliopistojen hyväksymistä opintopisteiden kokonaismäärästä, on humanistisen alan osuus vain 3 %. Vertailun vuoksi esimerkiksi kaupan, hallinnon ja oikeustieteen alalla vuonna 2018 ulkomailla suoritettujen opintopisteiden osuus oli 6 %.

Humanistisella alalla oman henkilökohtaisen kehittymisen kannalta on tärkeää osata sanoittaa oma osaamisensa. Arvioinnin yhtenä kehittämissuosituksena onkin osaamisen näkyväksi tekeminen ja sen sanoittamisen harjoittelu läpi opintojen, jotta oma osaaminen konkretisoituu. Osaamisen sanoittaminen koskee myös kansainvälistä osaamista. Mitä kansainvälistyminen tarkoittaa ja mistä kansainvälistä osaamista karttuu? Kansainvälistymistä voi olla hankala huomata, sillä se voi olla myös ilmeistä esimerkiksi kieli- ja käännösalan tutkinto-ohjelmissa eikä sitä ole välttämättä erikseen kuvattu tutkintojen tai kurssien osaamistavoitteissa.

Kotikansainvälistyminen – onko sitä olemassa?

Mistä kansainvälisyyttä saa tutkintoonsa, jos ei lähde vaihtoon? Korkeakoulut ovat yhteisöinä ja ympäristöinä kansainvälisiä, joten silmät ja korvat on hyvä pitää auki kansanvälisyyden tunnistamiseksi. Yhteisöllisyyden ja kansainvälistymisen parantamiseksi toimenpiteitä olisi hyvä tehdä myös opintosuunnitelman, opetuksen ja muun virallisen koulutuksen kehittämisen ulkopuolella.

Humanistisen alan arvioinnissa peräänkuulutetaan myös ainejärjestöjen roolia kansainvälisyyden edistäjinä. Miten esimerkiksi vaihto-opiskelijat otetaan huomioon oman ainejärjestön tai vastaavan ryhmän toiminnassa? Itse olen törmännyt vaihtareihin verrattain vähän opiskelijariennoissa.

Kansainvälisten opiskelijoiden integroituminen korkeakouluyhteisöön tulisi huomioida vapaa-ajan lisäksi myös opetuksen suunnittelussa. Kaikki opiskelijat eivät osallistu säännöllisesti opiskelijajärjestöjen juhliin tai muihin iltarientoihin, joten tärkeää olisi kohdata ihmisiä moninaisesti myös opetuksessa. Arvioinnissa yhdeksi ratkaisuksi ehdotetaankin kielten opetuksen integrointia muuhun opetukseen. Omassa yliopistossani on mahdollista osallistua kielten niin sanotuille tandemkursseille. Myös useita erilaisia kieli-iltoja on tarjolla. Tällä hetkellä olen itse saksan kurssilla, jossa osa kurssin suoritusta on nauhoittaa lyhyitä podcasteja hollantilaisten saksanopiskelijoiden kanssa. Melko vaivaton ja mukava tapa oppia toisesta kulttuurista! Mikäli tämä kuulosti kiinnostavalta, voit antaa tästä vinkin omalle ainejärjestöllesi tai suoraan opettajalle.

Kieli on kuitenkin vain yksi osa kansainvälisyyttä. Neljän alakohtaisen arvioinnin yhteenvedossa todetaan, että ”huomiota tulisi monipuolisen kielitaidon ja liikkuvuuden ohella kiinnittää nykyistä enemmän monikulttuurisissa yhteisöissä toimimiseen”. Näitä taitoja karttuu opintojen kuluessa jokaiselle, mutta tärkeää olisi oppia myös tunnistamaan ne. Kansainvälistyminen korkeakoulussa on opiskelijan oman aktiivisuuden ja valintojen varassa, mutta systemaattisempi kiinnitys opetukseen olisi niin korkeakoululle, opiskelijalle kuin työelämällekin tarpeellista. Korkeakoulun tehtävä on valmistaa opiskelijaa yhteiskuntaan, joka on jo monikulttuurinen.

Mistä kansainvälisyyttä voi löytää itse?

Realistista on ajatella, että kansainvälistyminen on jokaisen omalla vastuulla. Kansainvälistyminen ei kuitenkaan ole mahdotonta, vaikka esimerkiksi vaihtoon tai harjoitteluun ei voikaan lähteä. Itse aloittaisin kansainvälisyyden määritelmästä ja pohtisin mitä kansainvälisyys itselle tarkoittaa ja mitä se on. Minulle kansainvälisyys merkitsee avarakatseisuutta, uteliaisuutta, rohkeutta, viestintää ja muiden kulttuurien sekä ihmisten arvostamista. Mitä se merkitsee Sinulle?

Kansainvälisyyden löytäminen luennolta, korkeakoulusta, omalta alalta tai vapaa-ajasta ei ole mahdotonta. Olen opiskeluaikana löytänyt kansainvälisyyttä esimerkiksi kurssikavereideni kanssa työskentelystä kansainvälisissä tradenomiopinnoissa, tuutorina kansainvälisille opiskelijoille toimiessani ja viimeisimpänä etnologian oppihistorian luennolta, jossa kuvailtiin alan seminaarien muuttuneen yhä kansainvälisemmäksi.

Kansainvälisyys on työelämässä edellytys ja korkeakouluissa strategian tasolla painopisteenä. Humanistisen alan arvioinnin mukaan se on pitkälti opiskelijan omalla vastuulla. Olisiko syytä jakaa vastuuta myös korkeakoululle ja pysähtyä yhdessä tunnistamaan kansainvälinen osaaminen? Jokaiselle meistä osaaminen kertyy yksilöllisesti, joten valmista ja kaikille sopivaa mallia ei ole. Toivonkin, että osaamisen tunnistamiseen osaksi tutkintoa tulee apua, jotta vastuu kansainvälistymisestä ei ikuisesti ole opiskelijan omilla harteilla.

Keskustele kirjoituksesta Karvin Facebook-sivulla

Teksti:

Kuva Sini Saarisesta.

Sini Saarinen

opiskelija (etnologia), Turun yliopisto; humanistisen alan korkeakoulutuksen arviointiryhmän jäsen 2019–2020