Arviointi, joka katsoo tulevaan

Elämme aikaa, jota määrittävät nopeat muutokset, odottamattomat ilmiöt ja kasvavat jännitteet. Miten arviointi on mukana muuttuvassa maailmassa – ja vielä tärkeämpää, miten rakennamme aktiivisesti toivottavaa tulevaisuutta?

Tarvitsemme arviointimenetelmiä, jotka luovat tilaa uusille ratkaisuille ja vahvistavat muutoskykyä. Arvioinnilla voi olla tärkeä rooli paitsi suunnan näyttäjänä myös yhteisen ymmärryksen rakentajana.

Kestävä tulevaisuus vaatii systeemistä otetta

Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa (Karvi) systeeminen lähestymistapa on keskeinen osa työtämme. Sen tavoitteena on vahvistaa koulutusjärjestelmän kykyä uudistua ja sopeutua muutoksiin – ja samalla tukea koko koulutuskenttää kohtaamaan tulevaisuuden haasteet.

Kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti tuemme osallisuutta ja vuorovaikutusta jo arviointiprosessin aikana. Kehittävä arviointi sisältää ajatuksen luottamuksen ilmapiirin rakentamisesta sekä yhdessä uusien ratkaisujen etsimisestä (Kehittävä arviointi kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa 2020; Kansallinen koulutuksen arviointisuunnitelma 2023.)

Karvin visio on kunnianhimoinen: rakentaa koulutuksen arvioinneilla kestävää tulevaisuutta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitsemme uusia näkökulmia ja rohkeaa ajattelua. Systeeminen lähestymistapa tarjoaa juuri tätä – kokonaisuuksien hahmottamista, yhteyksien ymmärtämistä ja tulevaisuuteen suuntaavaa otetta.

Muutosta ei synny pelkästään yksittäisiä osia tarkastelemalla. Ratkaisevaa on se, mitä tapahtuu osien välillä: suhteissa, vuorovaikutuksessa ja verkostoissa. Tämä ajattelu näkyy konkreettisesti Karvin käynnissä olevassa arvioinnissa, jossa tarkastellaan kestävyysosaamisen toteutumista kaikilla koulutusasteilla. Sen sijaan että pysähtyisimme yhden koulutusasteen tai toimenpiteen äärelle, kysymme:

• Miten kestävyyskasvatus rakentuu läpi koko opintopolun?
• Millaista verkostoyhteistyötä tehdään kansallisesti ja kansainvälisesti?

Systeeminen arviointi voi auttaa näkemään myös sen, mitä ei aluksi osattu etsiä: odottamattomat vaikutukset ja uudet mahdollisuudet. Juuri ne voivat olla arvioinnin kannalta kaikkein merkityksellisimpiä. (Ks. esim. Uusikylä & Jalonen 2023; Vataja 2023.)

Arviointi muutoksen mahdollistajana

Systeeminen arviointi ei ole pelkkä tarkastelutyökalu. Se on kompassi, joka auttaa suuntautumaan kohti toivottavia ja kestäviä tulevaisuuksia. Se ei tarjoa valmista reittikarttaa, mutta auttaa tunnistamaan olennaisia suunnanmuutoksia, valintoja ja mahdollisuuksia. Sen ytimessä on toivottavien ja kestävien skenaarioiden tunnistaminen, polkujen rakentaminen niiden suuntaan sekä oppimisen tukeminen. (Cabaj et al. 2023.)

Systeemistä lähestymistapaa tarvitaan kipeästi nyt, kun maailma kohtaa yhä monimutkaisempia haasteita. Schwandt (2019) muistuttaa, että ilmiöt, kuten ilmastonmuutos, biodiversiteetin köyhtyminen, eriarvoisuus, demokratian kriisit sekä teknologian ja digitalisaation nopea kehitys, eivät ole yksittäisiä ongelmia, joihin voisi vastata yksittäisillä hankkeilla. Ne vaativat systeemisiä ratkaisuja – muutoksia ajattelussa, rakenteissa, toimintamalleissa ja ihmisten arjessa.

Ennakoiva arviointi tulee olemaan yhä merkittävämmässä roolissa entistä epävarmemmassa maailmassa. Tulevaisuuteen suuntautuvassa arvioinnissa on keskeistä, kun pyritään laajentamaan ajattelua siitä, mikä tulevaisuudessa on mahdollista, todennäköistä ja toivottavaa. (Coon et al. 2024.) 

Patton (2020) vie ajatuksen vielä pidemmälle. Hänen mukaansa arvioijan tehtävä ei ole enää olla ulkopuolinen tarkkailija, vaan aktiivinen muutoksen mahdollistaja. Kestävyysmurroksessa arvioijan eettinen vastuu ulottuu yli organisaatioiden ja valtioiden rajojen – aina koko planeetan hyvinvointiin saakka.

Arviointi käytännössä: Mitä tämä tarkoittaa?

Kysymys ei ole enää vain siitä, mitä mitataan, vaan myös siitä, mitä pidetään mahdollisena ja toivottavana. Holistiset teemat, kuten kestävän kehityksen edistäminen, vaatii laaja-alaisemman lähestymistavan. Siihen kuuluu

• systeemisten vipuvaikutusten tunnistaminen – se, miten pienetkin muutokset voivat synnyttää suuria vaikutuksia
• verkostojen ja yhteistyösuhteiden dynamiikan tarkastelu – ketkä tekevät yhdessä ja miten
• tulevaisuuskuvien yhteiskehittäminen – mitä pidämme mahdollisena ja tavoiteltavana.

Kohti oppivaa ja reflektiivistä arviointia

Systeeminen arviointi on parhaimmillaan yhteistä ja jatkuvaa oppimista. Se toimii foorumina, jossa eri toimijat rakentavat yhdessä kuvaa toivottavasta tulevaisuudesta. (Cabaj et al. 2023.) Karvin arviointityössä tämä näkyy siinä, että hyödynnämme monimenetelmällisyyttä ja osallistavia toimintatapoja kokonaiskuvan muodostamiseksi.  

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi

• yhteisiä skenaariotyöpajoja eri koulutustasojen ja alueiden toimijoiden kesken
• arviointiprosesseja, joissa sidosryhmien rooli on vaikuttaa aktiivisesti arviointiin, ei olla vain kuultavina.

Näin arviointi ei ainoastaan tuota tietoa menneestä, vaan myös rakentaa yhteistä ymmärrystä, vahvistaa muutoskykyä ja tukee kestävää arviointia.

Mitä arviointitieto voi parhaimmillaan tarjota?

Systeeminen arviointi tuottaa tietoa, joka ei jää staattiseksi raportiksi, vaan voi toimia suunnan näyttäjänä, dialogin herättäjänä ja päätöksenteon tukena. Se auttaa tunnistamaan paitsi ilmiöiden keskinäisiä suhteita ja vaikutuksia myös uusia mahdollisuuksia ja toimintamalleja.

Hyvin käytetty arviointitieto voi olla voimakas vipuvarsi koulutuksen kehittämisessä. Parhaimmillaan se

• tukee päätöksentekoa, kun rakennetaan kestävämpää koulutusjärjestelmää
• vahvistaa yhteistyötä yhdistäen eri toimijat yhteisen tavoitteen äärelle
• lisää ymmärrystä siitä, mitä pidämme toivottavana ja mahdollisena.

Systeeminen arviointi tarjoaa rakenteet ja välineet tällaisen tiedon kokoamiseen ja käsittelyyn. Mutta todellinen muutos syntyy vasta, kun arviointitietoa ei vain tuoteta – vaan otetaan aktiivisesti käyttöön. Yhteisenä resurssina, jota hyödynnetään pitkäjänteisesti, avoimesti ja osana päätöksentekoa.

Tekstiä inspiroineet lähteet:

Cabaj, M. & Weaver, L. (2023). Evaluating Complexity: Propositions for Evaluating Collective Impact. Tamarack Institute.  

Coon, R., Vataja, K. & Parkkonen, P. (2024). Fusing foresight and futures thinking for a new transformative evaluation paradigm. American Evaluation Association and Wiley Periodicals. 

Kansallinen koulutuksen arviointisuunnitelma 2024–2027. Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksynyt 21.2.2024.

Kehittävä arviointi kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa (2020). Tekijät Päivi Kauppi & Sirpa Moitus. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

Patton, M.Q. (2020). Blue Marble Evaluation: Premises and Principles. Guilford Press. 

Schwandt, T. A. (2019). Post-normal evaluation. European Evaluation Society. Sage.

Sitran arvioinnin lähestymistapa 2025. (2025). Sitran julkaisuja. 

Uusikylä, P. & Jalonen, H. (2023). Systeemiajattelun alkeet ilmiölähtöistä ymmärrystä varten. Teoksessa Epävarmuuden aika. Kuinka ymmärtää systeemistä muutosta. P. Uusikylä & H Jalonen (toim.). Into-kustannus. 

Vataja, K. (2023). Systeemisen muutoksen arviointi ja vaikuttavuus. Teoksessa Epävarmuuden aika. Kuinka ymmärtää systeemistä muutosta. P. Uusikylä & H Jalonen (toim.). Into-kustannus.