Yhteenveto arviointituloksista: Koulutusjärjestelmän kehittämistarpeet muuttuvassa toimintaympäristössä

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on julkaissut katsauksen viime vuosien keskeisistä arviointituloksista. Arviointitulokset perustuvat arviointisuunnitelmaan (2024–2027) ja liittyvät osaamis- ja koulutustason nostamiseen, kestävään kehitykseen sekä laadun jatkuvaan kehittämiseen. Tavoitteena on tarjota päätöksenteon ja kehittämisen tueksi tietoa siitä, miten suomalainen koulutusjärjestelmä vastaa nykyisiin ja tuleviin haasteisiin.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksia ja haasteita

Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksia ovat eri koulutusasteet kattava, yhtenäinen arvopohja sekä tavoitteet laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta. Laadunhallinta ja arviointikulttuuri, tutkimusperustainen kehittäminen sekä vahvat yhteistyörakenteet varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin tukevat koko järjestelmän toimintaa. Sitoutunut ja osaava henkilöstö on keskeinen edellytys koulutusjärjestelmän toimivuudelle, kehittämiselle ja laadulle kaikilla koulutusasteilla.

Koulutusjärjestelmän kehittämiseen vaikuttavat yhteiskunnalliset muutokset ja moninaistuminen, väestörakenteen kehitys, resurssien niukkuus, kasvavat tuen tarpeet sekä hyvinvoinnin heikkeneminen. Haasteet näkyvät esimerkiksi varhaiskasvatuksen henkilöstöpulana, perusopetuksen kasvavina eroina sekä koulujen välillä että niiden sisällä, toisen asteen opiskelijoiden jaksamisen haasteina ja korkeakoulujen riittämättöminä pedagogisina tukirakenteina. 

Koulutusasteiden välisten nivelvaiheiden sujuvuus on järjestelmän toimivuuden ja oppijan polun kannalta tärkeää. Varhaiskasvatuksella voidaan tukea lasten hyvinvointia ja vahvistaa oppimisvalmiuksia, perusopetuksessa kehittyvä osaaminen vaikuttaa toisen asteen sujuvaan etenemiseen ja edelleen toisen asteen aikana vahvistuva osaaminen luo pohjan korkeakouluopintoihin ja työelämään siirtymiselle. 

Kehittämistarpeet varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen

Koulutusjärjestelmän ratkaisevat kehittämisen alueet ovat 

1. tuen rakenteiden ja ohjauksen vahvistaminen
2. rahoituksen ennakoitavuus ja riittävyys
3. henkilöstön osaamisen ja johtamisen jatkuva kehittäminen
4. koulutuksellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisten oppimismahdollisuuksien edistäminen
5. tietopohjaisuuden vahvistaminen päätöksenteossa ja kehittämisessä. 

Varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin kulkeva jatkumo edellyttää, että ongelmiin puututaan varhain ja järjestelmällisesti. Laadukkaan varhaiskasvatuksen varmistaminen edellyttää henkilöstöresurssien ja johtajuuden vahvistamista sekä johdonmukaista ja ennakoitavaa päätöksentekoa. Perusopetuksessa korostuvat opetussuunnitelman selkeyttäminen, oppimisen tuen vahvistaminen ja segregaation ehkäisy. Lukiokoulutuksen kehittämistarpeet liittyvät rahoitukseen, verkoston uudistamiseen, opiskelijoiden hyvinvointiin ja ohjauksen vahvistamiseen. Ammatillisessa koulutuksessa keskeistä on ammatillisen perusosaamisen varmistaminen, työelämässä oppimisen laadun varmistaminen ja riittävät ohjausresurssit. Korkeakouluissa kehittämisen painopiste on osaamisperustaisuudessa, työelämäyhteyksissä, kansainvälisyysosaamisessa ja pitkäjänteisessä rahoituksessa.

Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen kehittäminen edellyttää luotettavaa tietopohjaa sekä arvioinnin ja laadunhallinnan kehittämistä ja tukea kaikilla koulutusasteilla. Pitkäjänteinen ja riippumaton kansallinen arviointitoiminta tuottaa tietoa ja ymmärrystä sekä tukee varhaiskasvatuksen ja koulutuksen laadunhallintaa. 

Tutustu tarkemmin arviointituloksiin ja kehittämisehdotuksiin koulutusasteittain: Yhteenveto Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen arviointituloksista: Koulutusjärjestelmän kehittämistarpeet muuttuvassa toimintaympäristössä