Opiskelijoiden yhdenvertaisuus ammatillisen koulutuksen näyttötoiminnassa ei toteudu

Tiedote Ammatillinen koulutus

Ammatillisen koulutuksen järjestäjien vaihtelevat näyttöjen toteuttamis- ja arviointikäytännöt haastavat opiskelijoiden yhdenvertaisuuden toteutumista. Arviointikäytännöissä ja näyttöpaikoissa on vaihtelua erityisesti alojen ja koulutuksen järjestäjien välillä, eivätkä kaikki opiskelijat pääse näyttämään osaamistaan aidoissa työelämän tilanteissa. Näyttöjen arvosanoihin vaikuttaa se, kuka tai ketkä osallistuvat näytön arviointiin ja näytetäänkö osaaminen oppilaitoksessa vai työpaikalla. Myös työpaikkaohjaajien ohjaus- ja arviointiosaaminen vaihtelee paljon. Koronapandemialla ei näytä olleen merkittäviä vaikutuksia näyttöympäristöihin, näyttöjen arviointiin tai arvosanoihin.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) toteutti ammatillisen koulutuksen näyttötoiminnan laatua koskevan selvityksen vuonna 2022. Selvitys oli osa opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen koordinoimaa ammatillisen koulutuksen laatua ja tasa-arvoa parantavaa Oikeus osata -kehittämisohjelmaa. Kehittämisohjelman yhtenä tavoitteena oli muun muassa selvittää kaikkien ammatillisen koulutuksen järjestäjien näyttötoiminnan laatua ja näytöissä osoitettuja oppimistuloksia. Selvitys toteutettiin ilman erillisiä tiedonkeruita ja siinä hyödynnettiin Karvin ja muiden tahojen toteuttamien arviointien ja selvitysten tuloksia, kansallisia amis- ja työelämäpalautteita sekä Koski-rekisteriä, jonka aineisto kattoi noin 350 000 opiskelijan näyttöjen tiedot.

Näyttöympäristöissä suurta vaihtelua koulutuksen järjestäjien ja tutkintojen välillä

Näyttöjen toteuttamisessa työpaikoilla on vielä kehitettävää. Koulutuksen järjestäjien ja tutkintojen välillä on suurta vaihtelua siinä, kuinka suuri osuus näytöistä toteutetaan aidoissa työelämän tilanteissa. Vaikka työelämässä oppiminen on ammatillisen koulutuksen kulmakiviä, toteutetaan reilu neljännes perustutkintojen ja vajaa viidennes ammattitutkintojen näytöistä oppilaitosympäristöissä. Erikoisammattitutkintojen näytöt taas suoritetaan pääsääntöisesti työpaikoilla.

Myös eri alojen välillä on eroa näytön toteuttamistavassa. Lähes kaikki terveys- ja hyvinvointialojen sekä kaupan ja hallinnon alan näytöt järjestetään työpaikoilla. Sen sijaan enemmistö humanististen ja taidealojen sekä suuri osa myös tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ICT) alan näytöistä toteutetaan oppilaitosympäristöissä.

– On tärkeää pohtia, johtuvatko oppilaitoksissa toteutettavat näytöt alan luonteesta vai esimerkiksi oppilaitoksen toimintakulttuurista tai työelämäyhteistyön toimivuudesta. Kansallisten oppimistulosarviointien perusteella tiedämme, että samaa tutkintoa järjestävien koulutuksen järjestäjien välillä on suuriakin eroja työpaikalla toteutettujen näyttöjen määrässä, toteaa johtava arviointiasiantuntija Paula Kilpeläinen.

– Opiskelijan kannalta näyttöjen toteuttaminen työpaikoilla aidoissa työelämän tilanteissa on tärkeää, sillä se tarjoaa opiskelijoille suoran kontaktin työnantajiin ja tukee näin opiskelijan työllistymistä ja verkostoitumista työelämän kanssa, Kilpeläinen lisää.

Kahden arvioijan osallistuminen näytön arvosanasta päättämiseen ei toteudu kymmenosassa näytöistä

Kuten näyttöpaikoissakin, myös näyttöjen arviointikäytännöissä on osin suurta vaihtelua koulutuksen järjestäjien ja koulutusalojen välillä. Noin kolmessa näytössä neljästä opettaja ja työelämän edustaja ovat yhdessä päättäneet näytön arvosanasta. Lain edellyttämä kahden arvioijan osallistuminen näytön arvosanasta päättämiseen ei kuitenkaan toteudu noin joka kymmenennen näytön arvioinnissa. Lisäksi työelämän edustajat osallistuvat vain harvoin oppilaitoksissa toteutettujen näyttöjen arviointiin, ja kaiken kaikkiaan noin neljäsosa näytöistä on arvioitu ilman työelämän edustajaa.

Koulutusaloittain tarkasteltuna opettajan ja työelämän yhdessä arvioimien näyttöjen osuus on yli 90 prosenttia kasvatusaloilla ja terveys- ja hyvinvointialoilla. Sen sijaan tekniikan aloilla, humanistisilla ja taidealoilla sekä tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ICT) alalla opettajien ja työelämän edustajien yhdessä arvioimien näyttöjen osuus on vain reilu puolet.

– Jokaisen näytön arvioinnissa tulee olla vähintään kaksi arvioijaa arvioinnin luotettavuuden ja arvosanojen vertailtavuuden takaamiseksi, painottaa arviointiasiantuntija Veera Hakamäki-Stylman.

– Lisäksi työelämän edustajien osallistumista näyttöjen arviointiin tulee lisätä etenkin oppilaitosnäytöissä sekä erikoisoppilaitoksissa ja liikunnan koulutuskeskuksissa työelämälähtöisyyden varmistamiseksi, lisää Hakamäki-Stylman.

Näyttöjen arvosanat ovat keskimäärin erittäin hyviä – arvosanoissa eroja näyttöympäristön ja arvioijien mukaan

Perustutkintojen näyttöjen arvosanat ovat keskimäärin erittäin hyviä eikä niissä ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosien 2018–2022 aikana. Näyttöjen arvosanoista reilu puolet on hyviä (3–4), reilu kolmannes kiitettäviä (5) ja noin kymmenesosa tyydyttäviä (1–2). Näyttöjen arvosanoissa ei havaittu merkittäviä eroja opiskelijan äidinkielen ja sukupuolen sekä koulutuksen järjestäjän koon ja sijainnin mukaan tarkasteltuna. Keskimäärin korkeimpia arvosanoja saadaan terveys- ja hyvinvointialoilla ja heikoimpia tekniikan alalla. Arvosanat ovat keskimäärin parempia myös silloin, kun työelämän edustaja osallistuu arviointiin ja kun näyttö järjestetään työpaikalla. Heikoimmat arvosanat opiskelijat saavat puolestaan silloin, kun osaaminen osoitetaan oppilaitoksessa ja näytön arvioivat koulutuksen järjestäjän edustajat.

– Koulutuksen järjestäjien tulee tiedostaa näyttöjen vaihtelevien toteuttamis- ja arviointikäytäntöjen vaikutukset arvosanojen vertailtavuuteen. Opiskelijoiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta on tärkeää, että arvosanat ovat vertailukelpoisia esimerkiksi heidän hakiessaan jatko-opintoihin korkea-asteelle. On myös tärkeää, että työpaikat voivat luottaa opiskelijoiden arvosanoihin rekrytoidessaan työntekijöitä, toteaa Hakamäki-Stylman.

Työpaikkaohjaajien ohjaus- ja arviointiosaamisessa edelleen kehitettävää

Useilla koulutuksen järjestäjillä on käytössään monipuolisia ja vaihtoehtoisia tapoja työpaikkaohjaajien osaamisen kehittämiseen, ja suurin osa järjestäjistä tarjoaakin työpaikkaohjaajille säännöllisesti mahdollisuuksia ohjaus- ja arviointiosaamisen kehittämiseen. Kuitenkin työpaikkaohjaajien osaamisen varmistaminen ja kehittäminen vaihtelee paljon koulutuksen järjestäjien ja tutkintojen välillä, ja se on useilla koulutuksen järjestäjillä iso haaste.

– Koska työpaikat ovat keskeisiä oppimisympäristöjä ammatillisessa koulutuksessa, on työpaikkaohjaajien ohjaus- ja arviointiosaaminen tärkeässä roolissa. Koulutettu työpaikkaohjaaja varmistaa osaltaan tutkinnon perusteiden mukaisten näyttöjen ja luotettavan arvioinnin toteutumista, toteaa Kilpeläinen. Koulutuksen järjestäjien tulee edelleen vahvistaa työpaikkaohjaajien ohjaus- ja arviointiosaamista ja tarjota työpaikkaohjaajille mahdollisuuksia osaamisen päivittämiseen ja kehittämiseen nykyistä säännöllisemmin, jatkaa Kilpeläinen.

Raportti:

Hakamäki-Stylman, V. & Kilpeläinen, P. Näyttötoiminnan laatu ja näytöissä osoitettu osaaminen. Julkaisut 4:2023. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

Lisätietoja: