Yhteistä ymmärrystä korkeakoulutuksen kansainvälisyysosaamisesta tarvitaan

arviointiasiantuntija Mira Huusko, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus
professori Riitta Pyykkö, Turun yliopisto

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) toteutti vuonna 2019 neljän koulutusalan arvioinnin korkeakoulutuksessa. Arvioinneissa yhtenä osa-alueena oli kansainvälisyyden näkyminen koulutuksissa. Koulutusala-arviointien tiivistelmän mukaan kansainvälisyys on selkeimmin integroitu kauppatieteiden koulutukseen yliopistoissa. Muuten kansainvälisyysosaamisen karttuminen perustuu pitkälti opiskelijan omaan aktiivisuuteen ja omiin valintoihin. Kansainvälistymiseen liittyvät osaamistavoitteet näkyvät vain vähän opetussuunnitelmissa, vaikka alat olisivat tutkimuksessa hyvinkin kansainvälisiä.

Koulutuksen kansainvälisyys ymmärretään usein liikkuvuutena ja englanninkielisenä opetuksena ja tutkinto-ohjelmina. Monikulttuurisuus tai -kielisyys näkyi vain vähän näillä neljällä alalla. Tekniikan alalla kansainvälisyys hahmotettiin eniten Suomeen tulevina opiskelijoina ja työvoimana sekä heille tarjottavana koulutuksena. Ulkomaalaisten opiskelijoiden integroituminen suomalaisten opiskelijoiden kanssa nähtiin ongelmana kaikilla aloilla, mikä ei ole uutinen: sama havainto on tehty aiemmissakin selvityksissä.  Opiskelijoilla oli myös haasteita sanoittaa kansainvälisyysosaamistaan eri tilanteissa.

Kuva kansainvälisyysosaamisesta kirjava

Koulutusala-arvioinneissa ei suoraan määritelty, mitä kansainvälisyydellä tai kansainvälisyys- tai monikulttuurisuusosaamisella tarkoitetaan, vaan haettiin korkeakoulujen näkemyksiä siitä. Yhtenä teemana aineistoista voi analysoida, miten kansainvälisyysosaaminen näkyy tutkintojen osaamistavoitteissa. Osaamistavoitteiden antama kuva oli kirjava: kielitaidosta, globaalista osaamisesta, kansainvälisissä toimintaympäristöissä toimimisesta laajojen viheliäisten ongelmien ratkaisemiseen, kulttuurien kohtaamisen ja eri kulttuurien ymmärtämiseen sekä yhteisöllisyyden kokemuksiin erilaisista taustoista riippumatta. Toisaalta kaikkein eniten painottuivat opiskelijoiden liikkuvuus ja englanninkielinen opetus.

Kansainvälisyysosaamista tarkastelevan webinaarin (18.8.2020) keskusteluissa kävi ilmi, että korkeakouluissa toivotaan kansainvälisyysosaamisen eri osa-alueiden määrittelemistä kansallisesti. Kun tavoitteista on yhteinen ymmärrys, koulutusta on helpompi kehittää niin osaamistavoitteiden kuin toteutuksen ja oppimisen arvioinnin osalta. Samalla voitaisiin määritellä, miten kansainvälisyys liittyy koulutuksen työelämärelevanssiin ja henkilökunnan osaamiseen. Näin kuva kansainvälisyysosaamisesta toivottavasti myös laajenisi monikulttuurisuusosaamiseen ja kestävän kehityksen huomioivaan globaaliin osaamiseen.

Kansainvälisyysosaamisen karttuminen tulevaisuudessa

Korona-aika on vielä muuttanut kansanvälisyysosaamisen karttumisen tilannetta. Oppiminen tapahtuu nyt pääasiassa verkossa, ja oppimistulosten ja oppimiskokemuksen laadun varmistamiseen on kiinnitettävä uudella tavalla huomiota. Korkeakoulutuksessa tapahtuva fyysinen liikkuvuus on selvästi vähentynyt eikä edes vapaa-ajalla matkustamista tapahdu kuin rajoitetusti. Riittääkö Duolingon pelaaminen kansainvälisyysosaamisen tukemiseksi? Miten esimerkiksi korkeakoulujen kansainväliset tutkimusryhmät voitaisiin paremmin ottaa mukaan perustutkinto-opiskelijoiden kansainvälisyysosaamisen kehittämiseen? Miten voisimme hyödyntää nykyistä paremmin kotikansainvälistymisen tarjoamia mahdollisuuksia?

Seuraava haaste olisikin miettiä kansallisesti, miten kansainvälisyysosaaminen määriteltäisiin korkeakoulutuksessa ja miten jokaiseen tutkintoon varmistettaisiin riittävä osaaminen. Kuten SYL:n puheenvuoron webinaarissa käyttänyt Frans Cederlöf tiivisti: ”Jos haluamme tulevaisuudessakin olla korkeaan osaamiseen nojaava maa, tarvitsemme koko korkeakoulutuksen läpileikkaavaa kansainvälisyyttä.”