Strategisia huomioita – pieleen meni vai menikö sittenkään?

– Ounastelija –

Kun koronakriisi maaliskuussa alkoi, havahduin Karvin strategiaprosessiin osallistuneena virkamiehenä siihen, että pieleen meni. Tuskin kukaan osasi ennustaa, että Suomessa otettaisiin käyttöön valmiuslait, joukkotapahtumat peruttaisiin, ravintolat ja yökerhot suljettaisiin, ulkomaan matkailua rajoitettaisiin voimakkaasti, kaikki opetus sekä suurin osa toimistotyöstä siirtyisi etätyöhön ja Uusimaa eristettäisiin muusta Suomesta. Vuodesta 2020 alkavien strategioiden taustalla olevia opetussektorin skenaarioita hallitsi se näkemys, että kaikki jatkuisi kuten ennenkin, mutta kilpailu vain kiristyisi. Ajateltiin, että pysyäkseen paikallaan täytyisi juosta entistä lujempaa.

Jostain muistini perukoilta puski esiin tunne, että kyllä me strategiatyön pohjaksi tekemissämme delfoi-väittämissä yritimme haeskella myös kriisiajan tunnelmia. Kaivoin esiin joulukuun lopulle 2018 päivätyn yhteenvedon tuloksista. Delfoi-kyselyymme vastasi yhteensä 34 koulutuksen asiantuntijaa, jotka toimivat ja ovat toimineet luottamustehtävissä Karvissa. He arvioivat esittämiemme väitteiden todennäköisyyttä sekä toivottavuutta asteikolla 0–10.  Täysin epätodennäköinen väittämä sai lukuarvon 0 ja erittäin todennäköinen arvon 10. Vastaavasti 10 oli hyvin toivottu ilmiö ja 0 ei-toivottu. Arvioista syntyi nelikenttä: epätodennäköiset ja ei-toivotut, epätodennäköiset ja toivotut, todennäköiset ja toivotut sekä todennäköiset ja ei-toivotut.

Lähimmäksi toteutunutta koronakriisiä ylsi seuraava väitteemme: Ekologisen ajattelun levitessä hyväksytään länsimaissa elintasoa leikkaavia pakkolakeja ilmastokatastrofin hillitsemiseksi. Me emme maaliskuussa kohdanneet ilmastokatastrofia, mutta koronakriisiä voidaan pitää ekologisena katastrofina, jonka hillitsemiseksi määrättiin elintasoa leikkaavia pakkolakeja.

Asiantuntijoistamme seitsemän vastaajaa oli arvioinut väitteen todennäköisyyden asteikoin keskelle, yhtä todennäköiseksi kuin epätodennäköiseksikin. Äänin 16–11 väitettä pidettiin enemmän todennäköisenä kuin epätodennäköisenä. Karvin oraakkelit siis näkivät katastrofin ja pakkolait kristallipallossaan jo joulun alla 2018.

Vielä yllättävämpää lienee asiantuntijoiden näkemys elintasoa leikkaavien pakkolakien toivottavuudesta. Kolme vastaaja oli asettanut vastauksensa asteikon keskelle. Äänin 24–7 pakkolakeja pidettiin toivottavina, jos niillä voitaisiin ehkäistä ekologinen katastrofi. Jos joku vielä ihmettelee suomalaisten valmiutta noudattaa kriisitilanteessa viranomaisten ohjeita, niin voin Karvin oraakkelien nimissä todeta, että elintasoa leikkaavia pakkolakeja osattiin odottaa ja niitä suorastaan toivottiin katastrofin ehkäisemiseksi.

Erityisen kiinnostavaa olisi tietää, kuka Karvin anonyymisti vastanneista oraakkeleista joulukuussa 2018 esitti kommenttiosiossa seuraavan jo toteutuneen ennustuksen: Pakkotilanne pakottaa säätämään nykyistä tiukempaa lainsäädäntöä. Tässä myös perinteinen hallitus–oppositio-jakolinja murtuu. Ympäristökysymykset pakottavat yhteistyöhön, ja poliittisten irtopisteiden kerääminen jää vähemmälle.

Jos se nyt ketään kriisiaikana lohduttaa, niin Karvin oraakkeli tietää, jos vain osaa kysyä.