Minne menet lukiokoulutus?
Karvin lukiouudistuksen arviointitiimi: Jan Hellgren, Jaana Saarinen, Jukka Marjanen & Laura Lepola
Lukuvuoden 2021–2022 alussa lukioissa otettiin käyttöön uudet opetussuunnitelmat, ja Karvin webinaarissa 5.4.2023 esiteltiin ensimmäisiä tuloksia arvioinnista, joka tarkastelee uudistusta. Keskustelu oli vilkasta, ja paneelin osallistujat toivat esiin kokemuksia ja näkemyksiä lukiokoulutuksen ajankohtaisesta tilasta.
Lukiouudistus on käynnistynyt suhteellisen hyvin
Paneelikeskustelussa korostettiin lukion opetussuunnitelmauudistamisen prosessinomaisuutta. LOPS 2019 -uudistus on toteutunut eri tavoilla eri lukioissa, eikä uudistamistyö ole läheskään valmis. Jokainen lukio toteuttaa laajaa uudistusta omista lähtökohdistaan, ja toteuttamisen olosuhteet ovat erilaisia pienillä ja isoilla lukioilla.
Uusien käytäntöjen kehittäminen ja toteuttaminen vaatii aikansa. Tästä syystä paneeli piti erityisen tärkeänä, että käydään jatkuvaa keskustelua LOPS:n keskeisten käsitteiden tulkinnasta ja ymmärtämisestä sekä luodaan mahdollisuuksia kokeilla ja kehittää toimintaa arjessa.
Uudessa opetussuunnitelmassa luovuttiin aikaisemmasta kurssirakenteesta, ja tilalle tulivat uudenlaiset opintojaksot. Rakenteellinen muutos ei sujunut ongelmitta, sillä esimerkiksi eripituisten opintojaksojen sijoittaminen olemassa oleviin tietojärjestelmiin osoittautui vaikeaksi. Tietojärjestelmiä ei ollut kehitetty yhteensopivaksi uudenlaisten opintorakenteiden kanssa.
Arvioinnin tuloksissa lukiot antoivat itselleen uudistuksen toteuttamisesta ensimmäisen lukuvuoden 2021–2022 päätteeksi keskimäärin arvosanan 7,5. Lukioiden välillä oli arvosanoissa suurtakin vaihtelua.
Pulmista huolimatta paneelikeskustelussa todettiin, että paikallisten opetussuunnitelmien toteuttaminen on lähtenyt hyvin liikkeelle. Arvioinnin tulosten mukaan LOPS-uudistus on koettu oikean suuntaiseksi, vaikka kritiikkiä ja haasteitakin tuotiin esiin. Lukiokoulutukseen on viime vuosina kohdistunut liiankin paljon jatkuvaa uudistusta.
Yhteistyössä on voimaa
Lukioiden sisäinen yhteistyö uuden opetussuunnitelman valmistelun ja toimeenpanon yhteydessä on koettu avartavaksi ja hedelmälliseksi, varsinkin jos lukiossa on rakentava toimintakulttuuri ja työilmapiiri sekä sitoutunut johto ja henkilöstö. Omat haasteensa kaikelle kehittämiselle ja yhteistyölle asettaa kuitenkin ajan puute: löytyykö yhteistyön tekemiselle tilaa ja mahdollisuuksia lukioiden arjessa? Lehtori Jaakko Rinta-Paavola Merikosken lukiosta Oulusta totesi lisäksi, että omat haasteensa yhteistyölle eri oppiaineiden välillä asettaa myös opiskelijamäärien vaihtelu.
Ylipäätään arvioinnin tuloksissa korostui lukiotoimijoiden välinen yhteistyön merkitys uudistuksen toteuttamisessa. Myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä yhteistyön merkitys korostuu huomattavasti. Lukiokoulutuksen suuri haaste tulee olemaan saavutettavuudesta huolehtiminen, eli miten tulevaisuudessa voidaan tarjota lukiokoulutusta eri puolilla Suomea. Opiskelijamäärien väheneminen asettaa merkittäviä haasteita lukiokoulutuksen järjestämiseen. Näin ollen lukiokoulutuksen toteuttaminen vaatii yhä enemmän kuntien ja muiden koulutuksen järjestäjien välistä yhteistyötä, ja lukiokoulutuksen järjestämisessä tarvitaan entistä enemmän mahdollisuuksia etä- ja monimuoto-opiskeluun.
Lukiokoulutus eri vaatimusten ristivedossa
Opiskelijoiden hyvinvointi on ollut suuri huolenaihe viime vuosina. Arviointi osoittaa, että lukiot kokevat kiinnittäneensä huomiota opiskelijoiden hyvinvointiin.
Apulaisrehtori Tiina Karjalainen Kallaveden lukiosta Kuopiosta pohti puheenvuorossaan lukiolaisten lisääntyneen pahoinvoinnin syitä nostamalla esille lukiokoulutuksen vaatimukset ja rakenteet. Karjalainen kysyi, onko monilla perusopetuksesta lukioon tulevilla opiskelijoilla liian heikot valmiudet lukio-opiskeluun.
Lukio-opinnot ovat vaativia, ja ylioppilaskirjoitukset ja korkeakouluvalintajärjestelmä asettavat opiskelijoille osaltaan lisää paineita. Tosiasia on, että korkeakoulujen valintamenettelyt ohjaavat opiskelijoiden ainevalintoja lukiossa. Opiskelija Veikka Ormio Ressun lukiosta Helsingistä pohtikin lukiokoulutuksen merkitystä kysymällä kriittisesti, palveleeko lukio opiskelijoita kokonaisvaltaisesti vai onko se lähinnä ”suuri valmennuskurssi” yliopistoon.
Revoluutio vai evoluutio?
Erityisasiantuntija Kyösti Värri Kuntaliitosta totesi, että suomalaisessa koulutuspolitiikassa lukiokoulutusta on uudistettu pienin askelin uudistamalla lainsäädäntöä (lukiolaki, laki ylioppilastutkinnosta). Suomessa ei ole ollut tarvetta tehdä koulutuksen revoluutiota – evoluutio on riittänyt. Evoluution pitää pohjautua näkemykseen siitä, mihin suuntaan lukiokoulutusta ollaan viemässä, ja tehdä muutoksia suunnan mukaisesti.
Uudistuksia valmisteltaessa on kuitenkin aina syytä pohtia, miten ne vaikuttavat konkreettisesti lukioiden toimintaan. Lahden yhteiskoulun aikuislukion rehtori Riitta Yrjänä nosti esille esimerkiksi lukiokoulutuksen digitalisaation, jonka yhtenä seurauksena aikuislukioihin on hakeutunut aikaisempaa nuorempia opiskelijoita. Perinteiset, iältään varttuneemmat aikuisopiskelijat ovat vastaavasti vähentyneet. Selvää syy-yhteyttä digitalisaation vaikutuksesta aikuislukioiden opiskelijaprofiilin muuttumiseen ei voi tietenkään suoraan päätellä. Aikuisopiskelijoiden kiinnostukseen aikuisten lukiokoulutusta kohtaan ovat vaikuttaneet varmasti myös monet muut asiat.
Miten lukiokoulutuksen tulevaisuudesta huolehditaan?
Olivat uudistukset millaisia tahansa, tarvitaan niiden pohjaksi pitkän aikavälin näkemystä siitä, miten lukiokoulutus uudistuu ja kehittyy, korosti Jaakko Rinta-Paavola. Muutenkin sekä arvioinnin tuloksissa että paneelistien puheenvuoroissa korostui selkeästi hyvin yhtenäinen viesti: Lukiot tarvitsevat työrauhaa opetuksen kehittämiseen. Lisäksi tarvitaan perusrahoituksen kuntoon laittamista – muuten pedagogista kehittämistyötä ei voida tehdä pitkäjänteisesti.